Siipeen kun sain...

Kuvassa oikealla olevan KoroNallen valmistin korona-aikaan
Taito Varsinais-Suomen tempauksen innoittamana. 

Ystäväni halusi saman oloisen nallen, joka olisi saanut kylkeensä vähän osumia...

Tein nallen useammasta eri värisestä mohairista. Nalle sai paikan poskeensa,
muutamia korjausompeleita sinne, tänne ja sydämen haavankin kursin kokoon...

Nallen nimeksi tuli Siipi.

Mielessä pyöri Pauli Hanhiniemen laulun sanat;

..."Siipeen jos sain

Väliaikaista kaikki on vain

Siipeen jos sain 

Sitä sain, mitä uhmassa hain

Ei se raukaksi tee

Sitä jos pyyhkäisee 

Kämmensyrjällä kyyneleen

Silmänurkkaan oudon tiukkaan tarttuneen..."

Jokaiselle meistä on sattunut elämän varrella tulemaan kuhmuja ja haavoja. 
Pintaan ja syvälle sydämeen.
Kenelle enemmän, kenelle vähemmän; mutta kaikille joskus.
Joskus niihin auttaa laastari ja tikit, joskus tarvitaan parantavaa halausta ja syliä...

Ja jokainen kulkee eteenpäin niine kolhuineen ja kokemuksineen.

Harva täällä selviää ilman vastoinkäymisiä, huolia ja murheita.

Elämää. Sanovat. Se on elämää.

Siipi seikkaili pihlajassa.
Siitä tuli semmoinen nalle, joka otti paikkansa ystävän elämässä.
Tärkeä nalle, jolla on mukanaan tarina selviytymisestä.
Nallen valmistumispäivä sattui olemaan sama, kuin ystävän rakkaan mummon syntymäpäivä!
Kaikella on tarkoituksensa.

Hyvää yhteistä elämää Siipi - oman ihmisen ja nalleperheen kanssa!