Konsta

Konsta- nalle valmistui keväällä 2003. Se oli 65. valmistamani nalle. Ei siitä pitänyt mitään erikoista tulla. Kiharainen, kullanruskea turkki ja ruskeat silmät. Ihan heti halattavissa. Myyntinalle. Mutta toisin kävi. Konstasta tuli vähän lonkkavikainen, enkä sitä sitten laittanut myyntiin.
Jalkojen kiinnittäminen vartaloon on yksi nallenteon haastavimpia vaiheita. Oikea kiinnityspaikka on vain arvioitava, sitä ei voi etukäteen merkitä. Jos jalat tulee liian alas vartaloon, nalle istuu tavallaan jalkojensa päällä, jä takapuolen alta saa vaikka pallon pyörittää läpi...
Jos taas jalat ovat liian ylhäällä, nalle keikkuu pyllynsä varassa!
Konstalla jaloista tuli vähän kenkat. Ja hyvä niin.
Vain niillä ominaisuuksilla Konsta on Konsta.
Kukapa meistä olisi täydellinen...
Konsta osoittautui erittäin kuvaukselliseksi nalleksi.
Valokuvaan paljon, myös nalleja.
Kuvaan usein metsässä, joka on sieluni maisema ja lempipaikkani.
Konsta alkoi keikkua repussa mukana metsäreissuillani päätyen ottamiini valokuvakortteihin.
Vähän leuhkaksikin se meinasi välillä nalleporukassa ruveta.. "Tulinpa taas kuvauskeikalta", se kehuskeli toisille nalleille, jotka saivat vain kotona odotella. Nyt se on jo vähän rauhoittunut.
Nuotiolla istuminen on jättänyt jälkensä Konstan turkkiin. Se on savulle tuoksuva nalle.
Joskus piti savun mustaamaa turkkia hangata puhtaaksi. Vuodet jättää jälkensä!
Konsta on paikkansa ottanut!
Se sopii kainalooni niin hyvin, siksi se useimmiten pääsee edelleen reissaamaan mukanani.

Konsta Myllymökin laavulla

Väsynyt, mutta onnellinen

Nallenvalmistus- viikonloppu on nyt onnellisesti takana.
Kaksi nalleihin ihastunutta sai lähes valmiiksi elämänsä ensimmäiset, omin käsin tehdyt nallet.
Kotona tehtäväksi jäi vain hiukan lopputäyttämistä, korvien kiinnittämiset ja kuonon sekä kynsien ompelemiset.
Laitoimme nalleille silmät jo paikoilleen, sillä siihen tarvitaan erikoispitkää neulaa, jonka avulla silmät kiinnitetään pään läpi vahvalla, moninkertaisella langalla.
Tekijöillä oli varhain lauantaiaamuna tullessaan jo nallelleen työnimi valmiina.
Rentukka ja peräkammarin Paavo olivat sadanneljänkymmenen kilometrin matkalla muodostuneet sopiviksi työnimiksi!
Oli niin mukavaa seurata ja opastaa vierestä työn edistymistä.
Sain muistella oman, ensimmäisen nallen valmistamista kaksitoista vuotta sitten.
Samanlaiset tunteet ja innostus oli havaittavissa.
Tekijät sanoivat, että tunne on vähän samanlainen, kuin olisi adoptiolasta hakemassa. Odottaa aivan mahdottomasti, sitten vähän jännittää, että minkähänlainen siitä tulee ja malttamattomana odottaa, että pitäisi saada jo valmiiksi!
Sanoivat, että jokaisella pistolla arvostaa käsintehtyä nallea enemmän ja enemmän. Itse tehdessä sen työn määrän konkreettisesti tulee kokemaan.
Välillä kuului: "Mie rakastan jo nyt tätä nallee ihan hirveesti!"
Mie nautin siinä vieressä jokaisesta hetkestä!
Maailmanreunaa tuli hiukan paranneltua samalla kun nallen osia ommeltiin, kiinnitettiin ja täytettiin.
Lauantain työpäivälle tuli pituutta kymmenen tuntia. Ei ihme, että yöpuulle kömpiessä kuulemma vain nallenosat pyörivät silmissä...

Lissee täytettä, 

lissee täytettä!

Sunnuntaina neljän maissa lähti kotimatkalle kaksi väsynyttä, mutta onnellista nallenomistajaa.
Kovasti paljon hyö tykkäsivät meillä olla. Niillä kiitoksen ja rohkaisun sanoilla on aika mukavaa mennä elämässä eteenpäin. "Pysy sellaisena kuin olet!"
Ja taas on maailma kaksi nallea parempi paikka elää ja rakastaa!!

Rentukka ja Reiska melkein valmiina, taustalla mallinallet

Mukkelis makkelis, riviin järjesty

Onpa kiva saada valmistamani nallet välillä kotiin.
Kävin hakemassa Lipin myymälästä kaikki nallet viikonlopuksi meille.
Tulevana viikonloppuna opastan innokkaita nalle- ihmisiä nallentekemisen saloihin.
Nallet saavat luvan toimia mallina ja esimerkkinä,
kuinka erilaisia ja erinäköisiä nalleja voi tehdä.

Mukavaa odottaa, mitä kaikkea saamme aikaiseksi!
Sormet syyhyävät taas nallekarvojen kimppuun. Sormet on kunnossa ja sakset terävinä.
Nallen valmistaminen on samalla matka omaan sisäiseen nallemaailmaan!

Nallen ompelua tänään niin paljon, että neulaa työntävässä keskisormessa nyt reikä.
Pitäis oppia käyttämään sormustinta, mutta kun ei. Onneksi päivänvalo jo loppui, sormi pääsee toipumaan.
Työhuoneessa olikin sen verran vilpoista, että nallentäyttöhommat saivat siirtyä lämpimämpään päivään. Nenänpää kylmänä ei toimi järki eikä kädet.
Kyllä se aurinko pian taas lämmittää!

Ompeluhommia tikatessa voi muistella kaikenlaisia kommelluksia, mitä nallenteon kanssa on sattunut.
Vain yhden kerran olen huolimattomuudessani tehnyt nallelle kaksi samanpuoleista kättä. Eikä karvaa tietenkään enempää, että voisi korjata. Vuosikaudet se nallentekele odotti kohtaloaan.
Sitten vain päätin, että mitä sen väliä; sillä nallella on semmoinen ominaisuus!
Tein nallen valmiiksi. Siitä tuli Sulo, aika suloinen nalle.
Eikä siitä juurikaan huomannut, että toinen käsi oli kämmenpuoli väärinpäin...
Ja kuin tilauksesta saapui nallen kyselijä.
Sulo matkasi Saksaan ja saipa vielä viemisiksi karjalanpiirakat mukaan!
Siellä se nyt muistelee yhdessä omistajansa kanssa kotomaata.

Herman ja Wilhelmi naatiskelleevat syksyisestä  auringosta

Pakkasta

Paulo lämmittelee uunin kyljessä.

Pakkanen paukutellut liki kolmessakymmenessä. Ihanaa!! Puita uuniin! Villasukkia jalkaan ja villapaitaa päälle, niin kyllä tarkenee!

Valkoinen talvipäivä

Valkoinen, seisova ja rauhallinen talvimaisema tänään. Pilvistä, mutta niin kaunista. Kyllä sielu taas lepää..
Viimeistelin valmiiksi kaksi pientä nallea. Nimetkin löytyivät  ihan tähän päivään sopivat. Vilkko ja Sakarias. Onkohan ne kaksoset? Jospa kuitenkin kumpikin lähtee omille poluilleen, vaikka näyttivätkin toistensa seurasta nauttivan!
Joskus nallen nimi on ollut pitkäänkin hakusessa, mutta aina se on lopulta löytynyt.
Tekijänä mie päätän nallen nimen, ellei nalle ole tilattu tietynnimisenä. Yhtään nallea ei ole nimettömänä lähtenyt maailmalle. Erikoisin tilattu nalle oli nimeltään Uljas Unelma. Siinä oli jotain mystistä. Ehkäpä se toi omistajalleen uljaan unelman...
Joskus olen saanut kyselyjä, miksi melkein kaikki tekemäni nallet ovat pojan nimisiä. En tiedä, jotenkin nallet ovat enemmän poikia kuin tyttöjä! Tyttönallejakin valmistuu, harvemmin kuitenkin. Ja pyydettäessä tulee sitten Siiri, Lyyli tai Saimi!
Viimekesäinen vaaleanpunainen Vanamo oli nimensä näköinen. Se melkein meinasi päätyä omaksi nalleksi, mutta toisin kävi.

Dio ja Akseli

Eilen poika täytti 19 vuotta. Ei ihan turha ikä. Hän sai pitkään toivomansa nallen. Pienen, kämmenelle mahtuvan tummanvihreän Dion. Nimi oli hänen valintansa. Italiaksi se tarkoittaa "Jumala".  Kuuluu vielä saavan toisenkin nimen,"Kijani", joka jollain afrikkalaisella swahili- kielellä tarkoittaa "vihreää". Siitä alkoi nallen ja pojan yhteinen seikkailu! Nalle oli kuulemma ihan odotusten mukainen. Se oli mukavaa kuulla.

Akseli- nallekin näki lopulta päivänvalon tällä viikolla. Joskus menee pitkäkin aika, ennenkuin nalle  tulee valmiiksi. Se kohtalo oli Akselilla. Kesästä saakka se makasi maha tyhjänä ja keskentekoisena. Mutta nyt se on valmis ja odottaa, minne päin suunnistaisi.
Akseli ei jouda vapaille markkinoille, ennekuin varmistuu, josko sitä odotetaan yhteen nalletaloon..

Kevättalvi on aina nallentekoaikaa. Päivänvalon aika lisääntyy koko ajan.
Ommellessa se on tarpeen. Ja muutenkin töitten suhteen on nallenteko kevättalvella sopivinta.

"Kun poika vihdoin lähtee maailmalle, hän
jättää nallekarhun kaappiin. Hän noutaa sen
myöhemmin, kun kukaan ei ole näkemässä."
(Jane Swan)

Dio ja Akseli

Louhi-Nallen historian havinaa
Eli tarinaa siitä, miten tämä nalle- elämä sai alkunsa. Miulla ei lapsena ollut omaa nallea. Nukkeja oli ja niillä leikin tosi paljon. Nuket ovat kaikki yhä tallella.
Liperissä oli ollut nallentekokursseja ja ihailin siellä tehtyjä nalleja. Lopulta kevättalvella 2001 menin kurssille mukaan. Lapset olivat jo kasvaneet sen verran, että oli mahdollista lähteä viikonlopuksi nallentekemisen pariin. Isäni oli kuollut vuotta aiemmin pitkään sairastettuaan. Olin vuoden ajan toipunut ja kerännyt voimia takaisin.Oli aika löytää uutta tekemistä.
Ensimmäisen nallen tekoon kului aikaa ja kaikki tuntui monimutkaiselta. Olin sanonut, että jos tämän saan valmiiksi, en ikinä enää aloita uutta nallea...
Perinteinen, eli ns antiikkinalle tehdään useimmiten aidosta mohairvillasta. Myös viskoosia ja alpakkaa käytetään. Nallen osat leikataan mohairvillakankaasta varoen leikkaamasta karvaa poikki ja nallen osat ommellaan käsin vahvalla langalla, niin että saumasta tulee vahva ja kestävä. Nalle täytetään tiukaksi ja tiiviiksi puulastulla. Nallen pää ja raajat kiinnitetään vartaloon nivelillä, jolloin pää ja raajat saadaan liikkuviksi. Nalle saa lasisilmät, kuono eli kirsu ja suu ommellaan, samoin tassuihin ommellaan sormet ja varpaat. Nalle saa oman nimen.
Ensimmäisestä nallestani tuli Nikodemus. Olin aivan innoissani! Kuljetin keskeneräistä nallea repussa naapuriinkin nähtäväksi... Kun se oli valmistunut, otin sen mukaan Maa- ja Kotitalousnaisten kokoukseen. Pistin nallen pöydälle esitellen, että olen tehnyt tämmöisen. Vähän naureskeluahan se aiheutti (ja sehän on nallen tarkoituskin!) - eräs tokaisi, että ihanhan tuo on sinun näköinen, tumma ja ruskeasilmäinen... Otin sen kehuina vastaan.
Syksyllä 2001 osallistuin uudelleen nallentekokurssille. Eli kun annoin nallelle pikkusormen, se vei koko käden! Nalleja rupesi pikkuhiljaa valmistumaan. Ensimmäiset viitisentoista nallea olivat kaikki omia. Talo alkoi "täyttyä" nalleista. Lapset äksysivät, ettei täällä mahdu olemaan, kun joka paikka on täynnä nalleja... No kovasti niillä kyllä leikittiinkin. Niille pidettiin mehukestejä ja saivat hunajaa syödäkseen. Nallet olivat tulleet jäädäkseen!
Sitten aloin tehdä nalleja lahjaksi lapsille, miehelle, kummilapsille, siskoille, siskojenlapsille, ystäville...
Miulta ruvettiin tilaamaan nalleja ja niin piti ajatella, että voin myös luopua nallesta ja myydä sen! Liityin Liperissä toimivaan Käsityöyhdistys Lipin jäseneksi ja vein nalleja myyntiin Lipin myymälään.
Omia nalleja, jotka ovat meillä kotona, on tällä hetkellä kolmisenkymmentä. Ja aina välillä tulee semmoinen nalle, jota ei kertakaikkiaan voi pistää myyntiin, vaan se jää kotiin!
Pari kertaa on käynyt niin, että asiakas olisi aivan ehdottomasti halunnut ostaa miun oman nallen. Ja sehän ei kertakaikkiaan ole mahdollista! Sitten on pitänyt ryhtyä töihin ja etsiä samanlaista nallekarvaa, että saa samankaltaisen nallen tehdyksi. Aivan identtistä nallea ei pysty valmistamaan. Aina siitä tulee hiukan erilainen, mutta kyseiset nallet kyllä kelpasivat valmistuttuaan.

Nikodemus