Nallen ompelua tänään niin paljon, että neulaa työntävässä keskisormessa nyt reikä.
Pitäis oppia käyttämään sormustinta, mutta kun ei. Onneksi päivänvalo jo loppui, sormi pääsee toipumaan.
Työhuoneessa olikin sen verran vilpoista, että nallentäyttöhommat saivat siirtyä lämpimämpään päivään. Nenänpää kylmänä ei toimi järki eikä kädet.
Kyllä se aurinko pian taas lämmittää!

Ompeluhommia tikatessa voi muistella kaikenlaisia kommelluksia, mitä nallenteon kanssa on sattunut.
Vain yhden kerran olen huolimattomuudessani tehnyt nallelle kaksi samanpuoleista kättä. Eikä karvaa tietenkään enempää, että voisi korjata. Vuosikaudet se nallentekele odotti kohtaloaan.
Sitten vain päätin, että mitä sen väliä; sillä nallella on semmoinen ominaisuus!
Tein nallen valmiiksi. Siitä tuli Sulo, aika suloinen nalle.
Eikä siitä juurikaan huomannut, että toinen käsi oli kämmenpuoli väärinpäin...
Ja kuin tilauksesta saapui nallen kyselijä.
Sulo matkasi Saksaan ja saipa vielä viemisiksi karjalanpiirakat mukaan!
Siellä se nyt muistelee yhdessä omistajansa kanssa kotomaata.

Herman ja Wilhelmi naatiskelleevat syksyisestä  auringosta