Eli tarinaa siitä, miten tämä nalle- elämä sai alkunsa. Miulla ei lapsena ollut omaa nallea. Nukkeja oli ja niillä leikin tosi paljon. Nuket ovat kaikki yhä tallella.
Liperissä oli ollut nallentekokursseja ja ihailin siellä tehtyjä nalleja. Lopulta kevättalvella 2001 menin kurssille mukaan. Lapset olivat jo kasvaneet sen verran, että oli mahdollista lähteä viikonlopuksi nallentekemisen pariin. Isäni oli kuollut vuotta aiemmin pitkään sairastettuaan. Olin vuoden ajan toipunut ja kerännyt voimia takaisin.Oli aika löytää uutta tekemistä.
Ensimmäisen nallen tekoon kului aikaa ja kaikki tuntui monimutkaiselta. Olin sanonut, että jos tämän saan valmiiksi, en ikinä enää aloita uutta nallea...
Perinteinen, eli ns antiikkinalle tehdään useimmiten aidosta mohairvillasta. Myös viskoosia ja alpakkaa käytetään. Nallen osat leikataan mohairvillakankaasta varoen leikkaamasta karvaa poikki ja nallen osat ommellaan käsin vahvalla langalla, niin että saumasta tulee vahva ja kestävä. Nalle täytetään tiukaksi ja tiiviiksi puulastulla. Nallen pää ja raajat kiinnitetään vartaloon nivelillä, jolloin pää ja raajat saadaan liikkuviksi. Nalle saa lasisilmät, kuono eli kirsu ja suu ommellaan, samoin tassuihin ommellaan sormet ja varpaat. Nalle saa oman nimen.
Ensimmäisestä nallestani tuli Nikodemus. Olin aivan innoissani! Kuljetin keskeneräistä nallea repussa naapuriinkin nähtäväksi... Kun se oli valmistunut, otin sen mukaan Maa- ja Kotitalousnaisten kokoukseen. Pistin nallen pöydälle esitellen, että olen tehnyt tämmöisen. Vähän naureskeluahan se aiheutti (ja sehän on nallen tarkoituskin!) - eräs tokaisi, että ihanhan tuo on sinun näköinen, tumma ja ruskeasilmäinen... Otin sen kehuina vastaan.
Syksyllä 2001 osallistuin uudelleen nallentekokurssille. Eli kun annoin nallelle pikkusormen, se vei koko käden! Nalleja rupesi pikkuhiljaa valmistumaan. Ensimmäiset viitisentoista nallea olivat kaikki omia. Talo alkoi "täyttyä" nalleista. Lapset äksysivät, ettei täällä mahdu olemaan, kun joka paikka on täynnä nalleja... No kovasti niillä kyllä leikittiinkin. Niille pidettiin mehukestejä ja saivat hunajaa syödäkseen. Nallet olivat tulleet jäädäkseen!
Sitten aloin tehdä nalleja lahjaksi lapsille, miehelle, kummilapsille, siskoille, siskojenlapsille, ystäville...
Miulta ruvettiin tilaamaan nalleja ja niin piti ajatella, että voin myös luopua nallesta ja myydä sen! Liityin Liperissä toimivaan Käsityöyhdistys Lipin jäseneksi ja vein nalleja myyntiin Lipin myymälään.
Omia nalleja, jotka ovat meillä kotona, on tällä hetkellä kolmisenkymmentä. Ja aina välillä tulee semmoinen nalle, jota ei kertakaikkiaan voi pistää myyntiin, vaan se jää kotiin!
Pari kertaa on käynyt niin, että asiakas olisi aivan ehdottomasti halunnut ostaa miun oman nallen. Ja sehän ei kertakaikkiaan ole mahdollista! Sitten on pitänyt ryhtyä töihin ja etsiä samanlaista nallekarvaa, että saa samankaltaisen nallen tehdyksi. Aivan identtistä nallea ei pysty valmistamaan. Aina siitä tulee hiukan erilainen, mutta kyseiset nallet kyllä kelpasivat valmistuttuaan.
 |
| Nikodemus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti