Väsynyt, mutta onnellinen

Nallenvalmistus- viikonloppu on nyt onnellisesti takana.
Kaksi nalleihin ihastunutta sai lähes valmiiksi elämänsä ensimmäiset, omin käsin tehdyt nallet.
Kotona tehtäväksi jäi vain hiukan lopputäyttämistä, korvien kiinnittämiset ja kuonon sekä kynsien ompelemiset.
Laitoimme nalleille silmät jo paikoilleen, sillä siihen tarvitaan erikoispitkää neulaa, jonka avulla silmät kiinnitetään pään läpi vahvalla, moninkertaisella langalla.
Tekijöillä oli varhain lauantaiaamuna tullessaan jo nallelleen työnimi valmiina.
Rentukka ja peräkammarin Paavo olivat sadanneljänkymmenen kilometrin matkalla muodostuneet sopiviksi työnimiksi!
Oli niin mukavaa seurata ja opastaa vierestä työn edistymistä.
Sain muistella oman, ensimmäisen nallen valmistamista kaksitoista vuotta sitten.
Samanlaiset tunteet ja innostus oli havaittavissa.
Tekijät sanoivat, että tunne on vähän samanlainen, kuin olisi adoptiolasta hakemassa. Odottaa aivan mahdottomasti, sitten vähän jännittää, että minkähänlainen siitä tulee ja malttamattomana odottaa, että pitäisi saada jo valmiiksi!
Sanoivat, että jokaisella pistolla arvostaa käsintehtyä nallea enemmän ja enemmän. Itse tehdessä sen työn määrän konkreettisesti tulee kokemaan.
Välillä kuului: "Mie rakastan jo nyt tätä nallee ihan hirveesti!"
Mie nautin siinä vieressä jokaisesta hetkestä!
Maailmanreunaa tuli hiukan paranneltua samalla kun nallen osia ommeltiin, kiinnitettiin ja täytettiin.
Lauantain työpäivälle tuli pituutta kymmenen tuntia. Ei ihme, että yöpuulle kömpiessä kuulemma vain nallenosat pyörivät silmissä...

Lissee täytettä, 

lissee täytettä!

Sunnuntaina neljän maissa lähti kotimatkalle kaksi väsynyttä, mutta onnellista nallenomistajaa.
Kovasti paljon hyö tykkäsivät meillä olla. Niillä kiitoksen ja rohkaisun sanoilla on aika mukavaa mennä elämässä eteenpäin. "Pysy sellaisena kuin olet!"
Ja taas on maailma kaksi nallea parempi paikka elää ja rakastaa!!

Rentukka ja Reiska melkein valmiina, taustalla mallinallet