Neiti kevät

Niin. Tämä kevät.
Lumet ovat lopultakin hävinneet .
Se tapahtui tänä keväänä hetkessä.
Metsässä on päässyt jo liikkumaan kumiteräasaappaissa.
Tarkistelin taimikoita talven jäljiltä. Hyvissä voimissa siellä kuuset odottelevat kesää ja kasvua.


Lämpötila päivällä plus 12. Se tarkoittaa sitä, että pihamaan haravointia voi tehdä melkein paitasillaan.
Sen verran sitä on jo tehty, että tuttu totesi käteni nähdessään: näköjään olet ollut haravan varressa.
Rakko peukalohankasessa...

Minun kevät alkaa siitä, kun huomaan mustarastaiden kuopivan kirsikkapensaiden alla.
Ja se laulu illalla - siinä on se kevään ääni. Niin kaunista, niin lohdullisen surumielistä!

Olis kirveelle töitä...

Kevääseen kuuluu myös halkojen tekeminen.
Koivuja piti kaataa viemärikaivannon alta pois.
Rungot on nyt sahattu halkomittaan.
Seuraavaksi on edessä halkominen.
Ei kirveellä, vaan traktorikäyttöisellä ruuvihalkojalla ja ohuemmat rangat pilkekoneella.

Isä teki aikoinaan kaikki tarvittavat polttopuut kirveellä.
Sitten se työ lankesi miulle. Ei tullut sen homman kanssa mitään.
Kirves ei sattunut toista kertaa samaan kohtaan!
Tuskailin isälle, että miulla menee koko kevät ja kesä halkosavotassa.
Muuta työtä ei olisi ehtinyt tekemään lainkaan.
Ja oli lehmät, peltotyöt ja sata muuta työtä...
Isä sanoi vain, että se on kokemuksen puutetta!
En voinut jäädä odottelemaan sitä kokemusta.
Kävin tutulta lainaan sähkökäyttöisen halkojan. Jo syntyi halkoja.
Sitten ostin traktorikäyttöisen ruuvihalkojan.
Halkojen teko tuntui aivan leikiltä!! Ja kelpasi se kone isänkin käyttöön.
Hän kyllä teki kirveellä polttopuita vielä viimeisenä kesänäänkin.
Sitä kokemusta siis.

Abipoika on tehnyt hiukan kevätsiivousta kesätöitä odotellessaan. Kissansa Haisuli on pennusta alkaen mennyt kaikkiin mahdollisiin laatikoihin ja koreihin. Tuohikopassa tällä kertaa, siivoojan seuralainen.

Kevättä keittiön ikkunalla.

Rumpu

Paulo pääsi kokeilemaan rummutusta

Sain eilen rummun Lieksasta.
Se oli tehty miulle.
Se on I - HA - NA !
En tiennyt haluavani omaa rumpua,
ennenkuin olin kuullut rummutusta ja tulin tietämään,
miten se vaikuttaa mieleen ja kehoon.
Enkä senkään jälkeen tiennyt, että tarvitsisin oman rummun.
Se oli hiukan vaiheessa.
Mutta nyt miulla on oma rumpu. Se oli yllätys.
Rumpu on kädentaitajien mahtava taidonnäyte.

Lepänkuorella värjätty poronnahkainen rumpukalvo on kiinnitetty poronnahkanauhalla vanerikehään perinteisellä tavalla.

Takana oleva kädensija on työstetty luonnonväärästä oksasta.
Käsi tarttuu kuin luonnostaan oikeaan kohtaan.
Rumpu tuoksuu tervalle ja mehiläisvahalle.
Kapula on tehty villasta, ihanan vihreää ja oranssia.
Vihreä miulle, oranssi muistuttamaan tekijästä.
Ja se ääni!! Se on aivan mahtavan ihana.
Ääni tulee ja valtaa koko mielen...
Kuljenko muistojen kuusimetsää, samoanko suon kauneudessa.
Samaa rummun ääntä ovat ihmiset ikiaikoja kuunnelleet niin Lapin kairoilla, Karjalan laulumailla kuin intiaanien preerioilla. Alkukantaista soitantaa tähän päivään.

Kotikuusi, sieluni puu

Rummutin rumpuni illalla tervetulleeksi tähän taloon ja metsään.
Ja vähän keväälle.
Ja vähän kuuselle.
Kuusi on sieluni puu. On aina ollut.
Vanha, riippuoksainen näre. Siinä on sydämeni ja sieluni.
Tulen rummuttamaan metsälle ja kuusille.
Kunhan opin ja opettelen tuntemaan rumpuni.
Matka on alkanut ja jatkuu.

Aamuauringon valossa, kuin voima-aurinko

Otto- pojan uusi elämä

Siskon tytön kirpparilöytö saapui jäsenkorjaukseen.
Eletty elämä oli jättänyt jälkensä nallevanhukseen.
On varmaankin ollut rakastettu ja pidetty nalle...
Joskus liian kova "rakastaminen" voi sitten aiheuttaa nallelle vaurioita.
Pyyntönä oli uudet silmät sekä kuono ja suu.
Nalle olisi kaivannut hiukan lisää täytettäkin, mutta se jätettiin nyt tekemättä.
Jo kirkastui nallen ilme, kun sai silmät, millä tiirailla maailmaa!
Vahvistin myös kynsien ompeleita.
Nalle nimettiin samalla Otto- pojaksi.
Omistaja odottaa innolla nalleaan takaisin kotiin.
Nallella alkaa uusi ja hyvä elämä.

Otto- pojan uusi ilme.

Kaivinkoneita ja kevättä

Yli viikon ajan on meidän pelloilla ja pihapiirissä pyörinyt kolme kaivinkonetta ja vaihtuva määrä työmiehiä. Komperon vesiosuuskunnan jätevesi- ja valokuituverkoston piilottaminen maahan on edennyt tänne saakka. Koskaan ennen ei ole ollut niin monta kaivinkonetta pihalla yhtä aikaa...

Kiviä on löytynyt, isoja ja pieniä.
Osa on piilotettu takaisin maahan, suurimmat on jätetty maan päälle ihmeteltäväksi.
Ammattilaiset ovat asialla, ei voi kuin ihmetellä sitä taitoa, millä työ etenee.
Mielenkiintoista!

Putki piiloon . . .

. . .  ja tasoittelut päälle.

Minusta tulee isona kaivinkoneenkuljettaja!

Viikonloppuna kävin Jyväskylässä puutarhakouluaikaisen ystävän luona haistelemassa kevättä.
Vähän myös maailman reunaa saunan lauteilla paikattiin. Ja muisteltiin. Pitää muistella kolmenkymmenen vuoden takaisia asioita niin kauan, kuin muisti pelaa! Puutarhatilallakin odotettiin kevään etenemistä kiivaasti. Paksut hanget pelloilla... On keväälle ja auringolle vielä töitä! Purjot ja kaalit olivat jo pienellä taimella.

Tahvo- nalle toimii työnjohtajana. (Toivottavasti ei katkonut hentoja purjoja mesoessaan...)

Nallevauvat - vauvanallet

Meillä on Liperin käsityöyhdistys Lipin myymälässä erilaisia teemoja vuoden mittaan.
Tekijöitä patistetaan kehittelemään ja tekemään uusia tuotteita kyseiseen teemaan liittyen.
Kaikki ovat olleet innostuneita.
Saamme näin vähän vipinää myymälään.
Asiakkaatkin tykkäävät.
Tuotteet laitetaan näyttävästi esille myymälään.
Kesäksi on tulossa "Sauna"- teema.
Nyt keväällä meillä on aiheena "Vauva".
Kevätvauva. Yllätysvauva.
Sain valmiiksi nalleja vaaleanpunaisesta ja -sinisestä karvasta.
Oikein perinteisen värimaailman mukaisesti!
Ovat väripilkkuna erilaisten ruskeasävyisten ja valkoisten nallejen seurassa.

Soma, Pilke ja Sammeli lähdössä Lippiin.

Sinivuokot ovat kukkineet talon seinustalla jo viikon. Heti, kun lumi on siitä sulanut, ne ovat valmiina avaamaan kukkansa.

Pate, hevihemmo

Joskus pitää kokeilla semmosta, mitä ei ennen ole tehnyt.
Kun nallen ompelee karvasta, tietää, että siitä jonkinnäköinen nalle lopulta tulee.
Päätin ommella kokonaan nahkaisen nallen.
Onneksi aivan pienen.
Nahkaisia tassunpohjia olen kyllä ommellut.
Yksi pisto, yksi tikki kerrallaan, pihdit apuvälineenä se sujuu.
Niin sujui kokonaisen nallenkin ompelu.
Pisto kerrallaan. Neulaa piti painaa puuta vasten, että sen sai menemään nahkan läpi ja pihdeillä vetää loput. Jepjep.
Niin. Ei kerrassaan mitään järkeä!
Nallepa valmistui. Melekonen kuikelo tulikin.
Hevihemmo.
Oli pakko laittaa välittömästi nahkahuivi kaulaan, ihan vain näön vuoksi.
Ja leikkasin myös nahkaliivin, ihan vain pisteeksi iin päälle...
Siitä tuli Pate.
Pate sai niittejä liiviin ja renkaan korvaan.
Kommentteja tuli: ihan kamala.
Oi. Sepä on jonkun nallen oltava ihan kamala!
Toiset voi niitä karvojaan esitellä, mutta Pate se vain viilettää mustan nahkansa kanssa...
Auringonvalo mukavasti nahkapinnasta heijastuu.
Reilun viikon ajan se on ujostellut.
Nyt identiteettikriisi on voitettu ja Pate lähtee rokkaamaan!
Kunhan lonkat vain kestäisi mukana !
Lettiä se ei voi heilutella, mutta heilukoon koko nalle!

Ps. Pate on kuulemma luonnossa paljon paremman näköinen kuin näissä kuvissa...

Menojalkaa kutkuttaa...

Missä se keikka olikaan?

Lepäilenpä hetken Vaniljan karvamasun suojassa

Lumikenkäilyä

Konsta se pääsi taas mukaan lumikenkäilemään metsään. Se on niin metsänalle, että salaa ei pääse livahtamaan, kun se jo istuu repussa valmiina: joko lähdetään?

Metsässä voi katsoa lähelle ja kauas. Pieni on kaunista. Suuri on kaunista. Metsä on minun kotini.
Askeleita ottaessakin kannattaisi katsoa eteensä. Lumen alle ei näe, mitä sinne kätkeytyy. Se onkin mielenkiintoista. Siellä voi olla louhenkolo, johon hiukan lumikenkäkin luiskahtaa.
Ne "äidin kaatumiskuvat" tallentuivat tyttären kameraan...Eipä siitä karkuunkaan päässyt!

Välillä tauko. Kuuma kaakao maistuu. Hangella on pehmyt istua.

Hakkuualueen reunaan jätetty pahkakuusi vain jatkaa kasvamistaan.

Metsästä löytyi myös hevosia. Tämä nauroi meille suu auki.

Palasia Pääsiäisestä

Jyväskyläläistynyt Toffee pääsi lomailemaan maaseudun rauhaan. Ohjelmassa ulkoilua, ulkoilua, ulkoilua jopa läpi yön, kisailua talon kissojen kanssa. Välillä piti huilia.

Reetrikki- nalle saapui Lappeenrannasta hoitoon entiseen kotiinsa. Oli käynyt nallelle liian rankaksi asunnonvaihto. Halusi tulla lepuuttamaan hermojaan toisten aikalaistensa pariin. (Kyllä kaikilla nalleilla on hermot, tekijän huom.).

Tulppaanien väriloistoa

Nämä suloiset nallet päätyivät suklaahimoisten suihin. Ei yhtään tehnyt häijyä, vaan päivä oli pelastettu!