Neiti kevät

Niin. Tämä kevät.
Lumet ovat lopultakin hävinneet .
Se tapahtui tänä keväänä hetkessä.
Metsässä on päässyt jo liikkumaan kumiteräasaappaissa.
Tarkistelin taimikoita talven jäljiltä. Hyvissä voimissa siellä kuuset odottelevat kesää ja kasvua.


Lämpötila päivällä plus 12. Se tarkoittaa sitä, että pihamaan haravointia voi tehdä melkein paitasillaan.
Sen verran sitä on jo tehty, että tuttu totesi käteni nähdessään: näköjään olet ollut haravan varressa.
Rakko peukalohankasessa...

Minun kevät alkaa siitä, kun huomaan mustarastaiden kuopivan kirsikkapensaiden alla.
Ja se laulu illalla - siinä on se kevään ääni. Niin kaunista, niin lohdullisen surumielistä!

Olis kirveelle töitä...

Kevääseen kuuluu myös halkojen tekeminen.
Koivuja piti kaataa viemärikaivannon alta pois.
Rungot on nyt sahattu halkomittaan.
Seuraavaksi on edessä halkominen.
Ei kirveellä, vaan traktorikäyttöisellä ruuvihalkojalla ja ohuemmat rangat pilkekoneella.

Isä teki aikoinaan kaikki tarvittavat polttopuut kirveellä.
Sitten se työ lankesi miulle. Ei tullut sen homman kanssa mitään.
Kirves ei sattunut toista kertaa samaan kohtaan!
Tuskailin isälle, että miulla menee koko kevät ja kesä halkosavotassa.
Muuta työtä ei olisi ehtinyt tekemään lainkaan.
Ja oli lehmät, peltotyöt ja sata muuta työtä...
Isä sanoi vain, että se on kokemuksen puutetta!
En voinut jäädä odottelemaan sitä kokemusta.
Kävin tutulta lainaan sähkökäyttöisen halkojan. Jo syntyi halkoja.
Sitten ostin traktorikäyttöisen ruuvihalkojan.
Halkojen teko tuntui aivan leikiltä!! Ja kelpasi se kone isänkin käyttöön.
Hän kyllä teki kirveellä polttopuita vielä viimeisenä kesänäänkin.
Sitä kokemusta siis.

Abipoika on tehnyt hiukan kevätsiivousta kesätöitä odotellessaan. Kissansa Haisuli on pennusta alkaen mennyt kaikkiin mahdollisiin laatikoihin ja koreihin. Tuohikopassa tällä kertaa, siivoojan seuralainen.

Kevättä keittiön ikkunalla.