Konsta se pääsi taas mukaan lumikenkäilemään metsään. Se on niin metsänalle, että salaa ei pääse livahtamaan, kun se jo istuu repussa valmiina: joko lähdetään?
Metsässä voi katsoa lähelle ja kauas. Pieni on kaunista. Suuri on kaunista. Metsä on minun kotini.
Askeleita ottaessakin kannattaisi katsoa eteensä. Lumen alle ei näe, mitä sinne kätkeytyy. Se onkin mielenkiintoista. Siellä voi olla louhenkolo, johon hiukan lumikenkäkin luiskahtaa.
Ne "äidin kaatumiskuvat" tallentuivat tyttären kameraan...Eipä siitä karkuunkaan päässyt!
Välillä tauko. Kuuma kaakao maistuu. Hangella on pehmyt istua.
Hakkuualueen reunaan jätetty pahkakuusi vain jatkaa kasvamistaan.
Metsästä löytyi myös hevosia. Tämä nauroi meille suu auki.
Missäs ne louhenkoloonputoamiskuvat on,taisi sensuuri purra:)Täällä kovasti lapiopelillä kesää teen:tuohon nurkkaan jo tuolille sain koperon kaivettua,pääsi aurinkoon istumaan.Ensimmäinen akileijan vihreä ruusuke jo laatan raosta pilkistää,kohta varmaan krookustenkin ensimmäiset nipukat.Se on KEVÄT!Täytyy kaivaa Elwood esiin ja pistää Nti Kevät soimaan:)
VastaaPoistaIhania kuvia, herkullisesti kirjoteltu :)
VastaaPoista