Pate, hevihemmo

Joskus pitää kokeilla semmosta, mitä ei ennen ole tehnyt.
Kun nallen ompelee karvasta, tietää, että siitä jonkinnäköinen nalle lopulta tulee.
Päätin ommella kokonaan nahkaisen nallen.
Onneksi aivan pienen.
Nahkaisia tassunpohjia olen kyllä ommellut.
Yksi pisto, yksi tikki kerrallaan, pihdit apuvälineenä se sujuu.
Niin sujui kokonaisen nallenkin ompelu.
Pisto kerrallaan. Neulaa piti painaa puuta vasten, että sen sai menemään nahkan läpi ja pihdeillä vetää loput. Jepjep.
Niin. Ei kerrassaan mitään järkeä!
Nallepa valmistui. Melekonen kuikelo tulikin.
Hevihemmo.
Oli pakko laittaa välittömästi nahkahuivi kaulaan, ihan vain näön vuoksi.
Ja leikkasin myös nahkaliivin, ihan vain pisteeksi iin päälle...
Siitä tuli Pate.
Pate sai niittejä liiviin ja renkaan korvaan.
Kommentteja tuli: ihan kamala.
Oi. Sepä on jonkun nallen oltava ihan kamala!
Toiset voi niitä karvojaan esitellä, mutta Pate se vain viilettää mustan nahkansa kanssa...
Auringonvalo mukavasti nahkapinnasta heijastuu.
Reilun viikon ajan se on ujostellut.
Nyt identiteettikriisi on voitettu ja Pate lähtee rokkaamaan!
Kunhan lonkat vain kestäisi mukana !
Lettiä se ei voi heilutella, mutta heilukoon koko nalle!

Ps. Pate on kuulemma luonnossa paljon paremman näköinen kuin näissä kuvissa...

Menojalkaa kutkuttaa...

Missä se keikka olikaan?

Lepäilenpä hetken Vaniljan karvamasun suojassa