Reilu viikko sitten ukkonen yllätti meidät.
Ensimmäinen salamanisku tuli aivan varoittamatta.
Ei ehditty ottaa piuhoja irti seinästä.
Hajoitti tietokoneen kertarytinällä!
Uutta tietokoneen osaa odoteltiin...
Valokuitua ei ole vieläkään yhdistetty meille asti.
Näin me täällä maalla olemme ukkosten armoilla.

Nyt taas elämä jatkuu välillä tässä tietokoneen ääressä istuen!!

Heinäkuu vetelee viimeisiään.
Illat pimenevät.
Kypsyvä vilja tuoksuu aamuisin.
Se on jo hiukan syksyn merkkiä se.

Pieni patikointireissu suolla ystävän kanssa.
Lakkoja ei enää näkynyt!
Kahvittelua.
Keskustelua.
Aurinkoa.
Sielun ja ruumiin lepoa.

Leipäjuustoa ja lakkahilloa.

Karpalot alkavat hieman punertaa.
Karpaloiden kypsymistä odotellessa kerätään mustikat, vadelmat, viinimarjat, puolukat ja mitä vielä.
Varmaan ne perunatkin...

Sadetta ja sadon kypsyttelyä

Navetta piiloutuu humalan ja sateen taakse.

Saskatooni pisaroi.

Ohra on tullut tähkälle.
Joko käki sai vihneen kurkkuun!?

Punertaa hiukan...

... ja vähän enemmänkin.

Pisaroita "sittipörrin" konepellillä.
Kohta kaksi viikkoa pörissyt meidän käytössä.

Tänään söimme ensimmäistä kertaa uusia perunoita omasta maasta.
NAM!
Eivät olleet mitään aikaista lajiketta.
Samaa Nicolaa, mitä on muutenkin kasvamassa.
Eikä ollut laitettu aikaiseen keväällä maahan.
Mutta niinpä vain kasvoivat.
Täytyy sanoa, että useampi varsi piti nostaa, kuin oli syöjiä...
Hyviä olivat.
Suurimmat perunat olivat kananmunan kokoisia.
Ja parhaita ne pikkirillinpään kokoiset...
Tästä se alkaa.
Ruokana uudet perunat ja voita. Ehkä silliä.
Nuoriso saa laitella liharuokiaan, jos haluavat!

Punajuuretkin nauttivat sateesta.
Mie en kasvimaita juurikaan kastele, olipa minkälainen helle hyvänsä.
Saavat kasvaa sen, minkä luonto kastelee.
Multavassa maassa juuret vain painuvat syvemmälle...

Ensimmäinen mustikkapiirakka tehty ja syöty.
Sadepäivän iloja!

Haisuli viihtyy sisällä, kun sataa.
Välillä kun se erehtyy ulos, tulee pian takaisin ja on kuin uitettu kissa!

Lakkakuume ohi

Kultainen lakkakuume. Sitäkö se oli?
Elämäni paras lakkavuosi.
Ainakin sillä suolla, jossa kävin.
Viisi kertaa.
Suolla vain on niin ihana olla.
Mieli rauhoittuu ja niillä eväillä jaksaa ensi kesään!

Paarmatkaan eivät tunnelmaa haittaa.
Nyt alkavat lakat olla ohitse.

Näinkin voi käydä.
Kun sankot ovat täynnä, avataan puukolla juomapullon pohja ja poimitaan siihen...
Kun lähden metsään, miulla on aina puukko vyöllä.
Jonkinlainen turva matkassa?!
Ihmettelijöille sanon, että onpahan millä karhun silmien väliä kutitella...
Hyödyllinen väline se on ollut.
Erään kerran olin ystävän kanssa marjastusreissulla.
Ystävä käänsi autoa kapealla metsätiellä.
Seurauksella, että auton rengas jumittui leppään kiinni.
Siinä oltaisiin tänäkin päivänä, ellei olisi ollut puukko mukana!
Makasin auton vierellä ja puukolla veistelin lepän poikki.
Pääsimme pinteestä ja metsästä pois...

Mustikatkin alkavat pikkuhiljaa kypsyä.
Käsin poimien saa jo syöntimarjat.
Terveyttä.

Lieksa ei antanutkaan lakkoja.
Vietinpä sitten vapaapäivän nuotion äärellä.

Konsta tapasi Lieksassa Pihkan.
Vaihtoivat kuulumisia.
Vanha Konsta sai kuulla, miten hyvin Pihka on Lieksassa viihtynyt.
Pihkastakin on tullut metsänalle.
Nallet vähän hienostelivat hetken korvisten kanssa,
kun miun korvista ei löytynytkään reikiä...

Rummutusta savuntuoksussa nuotion äärellä.

Vanha mänty saa nallehalauksista uutta voimaa.
Vai oliko se toisinpäin?

Saat multa horsman.

Muistoja nalle- elämän varrelta 3

Ensimmäinen vanha nalle tuli vastaani vuosia sitten muutamana kauniina kesäpäivänä Fiskarsissa.
Olimme kälyjen kanssa perinteisillä kesäpäivillä ja ajelimme mökiltä katselemaan lähipaikkakuntia.
Pysähdyimme Fiskarsin kirpputorille.
Ja siellä se istui.
Ihana vanha, keltainen ja korvaton nalle.
Odotti minua.
Oli kuin hidastetusta filmistä se tilanne sen jälkeen, kun olin sen huomannut...
"Kävelin" ja otin sen syliin.
Sanoin, että tämä on miun.
Nallella oli muutama reikä vartalossaan.
Myyjä sanoi, että joku on ampus sitä.
Nallen tarkempaa  elämäntarinaa ei ollut tiedossa.

Kerroin sen pääsevän hyvään nallekotiin.
Siitä tuli Kalle.
Kallesta oli meille seuraa lopun reissun ajan.
Se pääsi heti tutustumaan reissussa mukana olleeseen Konstaan.

Laitoin siskolle kuvan Kallesta ja Konstasta.
Hän viestitti kuvan saatuaan, että siun pitää laittaa Kallelle korvat.
Ei se muuten kuule, mitä Konsta sille puhuu!!
Korvia ei Kallella ole vieläkään.
Se on ominaisuus, joka sillä on.
Ruskeat silmät tuikkivat onnellisen näköisinä.
Reiät sen sijaan paikkasin, kun eräs innokas pikkutyttö alkoi kaivella Kallen täytettä niistä ulos.
Kalle on saanut monta vanhaa nalleystävää seurakseen ja hyvin se viihtyy nalletalossa.
Nalle tarvitsee vain rakkautta, se riittää.