Reilu viikko sitten ukkonen yllätti meidät.
Ensimmäinen salamanisku tuli aivan varoittamatta.
Ei ehditty ottaa piuhoja irti seinästä.
Hajoitti tietokoneen kertarytinällä!
Uutta tietokoneen osaa odoteltiin...
Valokuitua ei ole vieläkään yhdistetty meille asti.
Näin me täällä maalla olemme ukkosten armoilla.

Nyt taas elämä jatkuu välillä tässä tietokoneen ääressä istuen!!

Heinäkuu vetelee viimeisiään.
Illat pimenevät.
Kypsyvä vilja tuoksuu aamuisin.
Se on jo hiukan syksyn merkkiä se.

Pieni patikointireissu suolla ystävän kanssa.
Lakkoja ei enää näkynyt!
Kahvittelua.
Keskustelua.
Aurinkoa.
Sielun ja ruumiin lepoa.

Leipäjuustoa ja lakkahilloa.

Karpalot alkavat hieman punertaa.
Karpaloiden kypsymistä odotellessa kerätään mustikat, vadelmat, viinimarjat, puolukat ja mitä vielä.
Varmaan ne perunatkin...