Olimme kälyjen kanssa perinteisillä kesäpäivillä ja ajelimme mökiltä katselemaan lähipaikkakuntia.
Pysähdyimme Fiskarsin kirpputorille.
Ja siellä se istui.
Ihana vanha, keltainen ja korvaton nalle.
Odotti minua.
Oli kuin hidastetusta filmistä se tilanne sen jälkeen, kun olin sen huomannut...
"Kävelin" ja otin sen syliin.
Sanoin, että tämä on miun.
Nallella oli muutama reikä vartalossaan.
Myyjä sanoi, että joku on ampus sitä.
Nallen tarkempaa elämäntarinaa ei ollut tiedossa.
Kerroin sen pääsevän hyvään nallekotiin.
Siitä tuli Kalle.
Kallesta oli meille seuraa lopun reissun ajan.
Se pääsi heti tutustumaan reissussa mukana olleeseen Konstaan.
Hän viestitti kuvan saatuaan, että siun pitää laittaa Kallelle korvat.
Ei se muuten kuule, mitä Konsta sille puhuu!!
Korvia ei Kallella ole vieläkään.
Se on ominaisuus, joka sillä on.
Ruskeat silmät tuikkivat onnellisen näköisinä.
Reiät sen sijaan paikkasin, kun eräs innokas pikkutyttö alkoi kaivella Kallen täytettä niistä ulos.
Kalle on saanut monta vanhaa nalleystävää seurakseen ja hyvin se viihtyy nalletalossa.
Nalle tarvitsee vain rakkautta, se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti