Elämäni paras lakkavuosi.
Ainakin sillä suolla, jossa kävin.
Viisi kertaa.
Suolla vain on niin ihana olla.
Mieli rauhoittuu ja niillä eväillä jaksaa ensi kesään!
Paarmatkaan eivät tunnelmaa haittaa.
Nyt alkavat lakat olla ohitse.
Kun sankot ovat täynnä, avataan puukolla juomapullon pohja ja poimitaan siihen...
Kun lähden metsään, miulla on aina puukko vyöllä.
Jonkinlainen turva matkassa?!
Ihmettelijöille sanon, että onpahan millä karhun silmien väliä kutitella...
Hyödyllinen väline se on ollut.
Erään kerran olin ystävän kanssa marjastusreissulla.
Ystävä käänsi autoa kapealla metsätiellä.
Seurauksella, että auton rengas jumittui leppään kiinni.
Siinä oltaisiin tänäkin päivänä, ellei olisi ollut puukko mukana!
Makasin auton vierellä ja puukolla veistelin lepän poikki.
Pääsimme pinteestä ja metsästä pois...
Käsin poimien saa jo syöntimarjat.
Terveyttä.
Lieksa ei antanutkaan lakkoja.
Vietinpä sitten vapaapäivän nuotion äärellä.
Vaihtoivat kuulumisia.
Vanha Konsta sai kuulla, miten hyvin Pihka on Lieksassa viihtynyt.
Pihkastakin on tullut metsänalle.
Nallet vähän hienostelivat hetken korvisten kanssa,
kun miun korvista ei löytynytkään reikiä...
Vai oliko se toisinpäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti