Tobias-nalle ja syntymäpäivä

Ison, vanhan kuusen suojassa lasten kastekoivut  talvivaatteissaan.

Isoja rättejä. Lunta!
Tulevi keikkuen, kevät.
Tai ihan talvi vain jatkuu.

Tekee niin häijyä pistellä poskeensa nallesuklaa.
Siis siksi, kun se on nalle.
Ei siksi, että se on suklaata.
Venäläistä herkkua tämä. Nam.

Kuopus on vuoden karkkilakossa.
(Omasta tahdostaan. Ja rahasta!)
Hallelujaa!
Olivat joskus isosiskonsa kanssa herkkulakossa.
Tyyliin: Muutama kuukausi tai puoli vuotta.
Houkuttelivat minua mukaan:
"Ruppee siekii äiti herkkulakkoon!"
Pah.
Mie haluan syödä sen pullani silloin kun haluan!
Kiduttaa nyt ihteesä moisella...

Tytär viettää tänään 22. syntymäpäiväänsä.
Ja esikoinen huomenna, jo neljännesvuosisataa!!
Keväthangille syntyivät!
Hankipoikaset...
Niitä synttäreitä juhlittiin yhdessä, yhtenä päivänä,
silloin kun olivat aivan pieniä.
Sitten kumpikin halusi omat juhlansa.
Yhtä juhlaa...
Nyt juhlivat tahoillaan.

Tyttären Toffee on ollut meillä hoidossa kolmisen viikkoa.
Opiskelijan hyppykiireet...
Toffee meinaa välillä nuoruuden innolla
ajaa talon vanhaa Viirua takaa.
Tai se haluaa vain leikkiä,
josta vanhus ei välitä tippaakaan.
Kun meno yltyy liiaksi, lennätän Toffeen ulos...
Ja sanon sille, että ole kunnolla; sie olet täällä armosta!
Ulkona se kyllä viihtyykin paljolti.

Nalletallissa taas tänään.
Harmaja nalle valmistui.
Sanoi olevansa Tobias.

Suoraryhtinen ja jämy nalle.
Varmaankin harjoittelee armeijaan lähtöä.
Asento!

Hankipoikanen tämäkin.

Rafael

Maanantai-aamu:
Pilvistä. Harmaata. Lämmintä.
Lumet vajuu, katot ovat tyhjentyneet lumesta.

Omalla tiellä sai kyntää aamulla sohjossa auton kanssa.
Soratiet ovat puolestaan peilijäällä.
Onneksi tytär joutui kyydittäväksi ajoissa.
Kymmenen minuuttia on kohtuullinen aika,
jonka tarvii ajamiseen linja-autolle Viinijärvelle.
Seitsemän, kahdeksan kilometriä.
Eli lähtö aamuisin klo 6.50 olisi suositeltava lähtöaika.
Ei toteudu. Tuskin koskaan.
Monena aamuna olen sanonut kuskattavalle,
että sie teet äitistäs rallikuskin...
Sitä toivoo,että sekin bussi olisi myöhässä!
Hyvin olemme ehtineet, jopa kuudessa minuutissa.
Tuntuu, että siellä bussinkuljettaja odottaa hetkisen,
että kohta se tulee se, joka on aina viimeinen nousija.
Pari kertaa olemme ajaneet bussia takaa,
- sinne jonnekin seuraavalle pysäkille...

Ihan kuin olisi jo huhtikuu!
Linnut laulaa titityytä...
Tässäkö se oli, tämä talvi??
Lumikenkiä ei ole edes korkattu näille lumille.
Perjantaina kierreltiin metsiä
metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvojan kanssa.
Lunta on tuskin puoleen saapaanvarteen pellollakaan,
metsässä vielä vähemmän.
Hiihtokelejä en kaipaile, kun en hiihdä.
Ja nyt voi siis metsäilläkin ihan vain lapikkaissa!

Samalla mallilla tehdyt Aukusti ja Rafael. Karva vaikuttaa paljon ulkomuotoon. Aukusti on siisti ja hoikkanen. Rafael kuin lentoon lähtevä pörrökarvakasa.

Tein nallen valmiiksi.
Ei se ollutkaan paljoa vaille.
Silmät paikoilleen, korvat ompelin kiinni
ja lopputäyttämistä vartaloon.
Ja nimi. Rafael se on.

Terve! Mie oon valamis nyt!

 Punnerruksia. Kestääkö jäsenet...

 Minne matka tällä nallella??

Kukapa voisi vastustaa lumiukon tekoa,
kun lumi sen sallii...

Enkeleitä, onko heitä...
Ole minulle... Rafaelin enkeli...

Nalle-viikonloppu!

Jihuu!
Voisikos viikonloppua viettää paremmin, kuin
nallenteon parissa?!
Enpä tiedä.
Mutta tämäpä oli aika mukava ohjelma
juuri tänä viikonloppuna.
Nalleystävä tuli Lieksasta varhain lauantaiaamuna.
Vietettiin työtallissa piiitkä päivä myöhäiseen
iltaan saakka nallenteon parissa.
(Välillä kyllä kipaistiin pikaisesti ostoksilla
Käsityöyhdistys Lipin myymälässä Liperin kirkolla...)
Tänä aamuna jatkettiin.
Siitä, mihin työt illalla jäivät, kuinkas muuten.

Nallen osat ommeltuina. Tässäpä makailen ja odotan täytettä sisuksiini!

Ystävä teki nallea, kolmatta omatekemäänsä.
Alusta alkaen.

Pää alkaa muotoutua.

 Leikkasi. Ompeli. Täytti. Kiinnitti. Täytti lisää.

Nallepoika sai jo silmät paikoilleen. Mustat. Hyvää yötä, aamulla jatketaan.

Soma nallepoika sieltä kuoriutui.
Samuel. Sydämellinen rakkausnalle.

Hellästi sylissä se nalle valmistuu, eikä pöydän päällä!! Nallen täyttäminen on kylläkin kovakouraista puuhaa. Voimaa ja sitkeyttä siinä tarvitaan hellyyden lisänä!

Mie täyttelin omia nallejani
ja ompelin uusia tekeleitä.
Tätä tämä kevään odotus taas on.
Nallentekoa!

Nallen muoto ja näkö alkaa erottua!
"Mie rakastan tätä jo ihan hirveesti...!"

Tässä Aukusti, joka oli jo ihan valmis nalle.
Tummanruskea, vielä nimetön ukkeli, melkein valmis.
Ja Samuel, joka lähti kohti Lieksaa keskentekoisena,
mutta hyvällä mallilla.

Nappisilmät veitikat.
Samalla mallilla tehdyt.
Ihan kuin veljekset!

Tänään ehdittiin vielä miehen kanssa Outokumpuun,
Yhteisvastuukeräyksen kirkkokonserttiin.
Siellä kuultiin useita kuoroja.
Ja muun muassa apen sovittama Seniori-Messu.
Se oli kieltämättä aika koskettava esitys...

Lenkillelähtö jäi tältä päivältä.
"Katkaisin" varpaani sängynjalkaan...
Eipä sillä lenkkeily nyt oikein huvita.
Kylmäkääre tuo helpotusta kipuun...
(Ei olisi luullut nallenteon nyt niin suurta syntiä
sunnuntaipäivänä olevan, että piti vahinko sattua...
Varsinkin kun tuli kirkossakin käytyä!!)

Helmikuun tyttö Helmi

Viime syksynä eräs ystävä tilasi nallen.
Hän oli pohtinut jo pitkään ja tehnyt päätöksen:
Hän haluaa oman nallen.
Ja sen nallen nimi on Helmi,
ihanan mummonsa mukaan.
"Helmi- mummon pehmeät käsivarret..."

Kiirettä ei ollut. Kunhan sitten joskus.
Ajan kanssa, hiljalleen.

Päätin, että hän saa valita karvan, josta nalle tehdään
ja myös vähän nallen mallia ja kokoa.
Olisi enemmän hänen toiveiden mukainen nalle.
Muutama viikko sitten näimme Laukaassa,
MTK-n luottamushenkilöpäivillä.
Mie raahasin mukanani kassillisen mohairkarvoja
sekä muutaman nallen malliksi.
Yösydännä, iltarientojen jälkeen
niitä sitten silmät soikeana tutkittiin...
Kieltämättä oli aika hauskaa!!

Karva tuli valittua, vaalea, hiukan kiharainen mohair.
Nallen muodoksi hän valitsi Muiston, suurempana vain.
Että se "Helmi" tuntuisi hyvältä sylissä...

Aloitin nallen tekemisen yhtenä kauniina päivänä.
Muisto hyppäsi jo välillä hevosen selkään
karvakasojen äärestä...

Näin se tapahtuu: pisto kerrallaan. Tässä korvat.

On aina, -sanoisinko haasteellista,
valmistaa nalle tilauksesta.
Jos teen nallen "vapaasti", eli tekovaiheessa ei ole
tiedossa ostajaa tai tiettyä henkilöä, kenelle se tulee-, 
se on aivan sama, minkälainen nallesta tulee.
Siitä tulee semmoinen kuin on tullakseen,
ei sillä niin nökön nuukaa.
Jokatapauksessa sen näkee vasta lähes valmiina,
että minkänäköinen siitä tulee.
Siitä tulee just se "jonkinnäköinen" nalle,
ja sitten se joskus ehkä puhuttelee jotakuta-,
päätyen juuri sen ihmisen omaksi nalleksi...

Mutta se tietty, tilattu nalle!!
Kun tietää, että tilaajalla on odotuksia
ja mielikuva nallesta, jonka hän haluaa...
Eli paineet on kovat.
Tuleeko siitä semmoinen, kun hän on ajatellut.
Tuleeko tästä nallesta se "Helmi"...
Tietenkään tilaajan ei ole pakko ottaa sitä nallea,
jos se ei ollenkaan miellytä.
Sanoinkin hänelle, että jos se ei
näytä Helmiltä, tehdään siitä vaikka Heikki-,
ja valmistetaan uusi Helmi...
Välillä laittelin viestiä ystävälle,
että synnytyspoltot on kovat...

Helmin osat ommeltuina.
(Kuva ei suostunut kääntymään oikeinpäin, tyhmä ohjelma tai tyhmä mie...)

Nallen täyttämisestä etusormeen tullut rakko
oli tässä vaiheessa jo paranemaan päin ja työ jatkuu.
Muisto tarkkailee, että täh,tästäkö pitäisi tulla Helmi??

Vaiheessa.
Vartaloon lisää täytettä.
Silmiä, korvia ja kirsua sovitetaan paikoilleen.
Kirsua, eli nenää on helppo mallintaa mustalla huovalla.
Epävarmuus kasvaa, voiko tästä tulla Helmi...
Melkein kaikki tekemäni nallet ovat poikia.
Mutta onhan niitä tyttönallejakin tullut.

Tässä kaapin reunalla sen takia,
että joka kerran ohi kulkiessani sitä katson ja tutkin,
- tuliko siitä semmoinen, kuin piti tulla...
Kuopus sanoi - kysyttyäni häneltä, että kyllä, on se Helmi.
Toinen tytär käydessään empi vastausta.
(Arvasin, että sieltä ei tule heti suorilla myöntävää vastausta...)
"Miun mielestä tyttönallen pitäisi olla silleen siro..."
Mie puolustelemaan, että niinniin, mutta tämä nalle on
Helmi- mummon mukaan tehty!

Olenko mie jo valmis?
Helmi??
Tulisi jo hakijani, niin tietäisin, että kelpaanko hänelle ja
hyväksyykö hän minut semmoisena kuin olen!!

Konsta ainakin ihastui heti Helmiin.
Kuiskuttelee salaisuuksia tytölle...

Helmi tutustuu Konstaan ja Eeverttiin.
Nallet ymmärtävät toisiaan!
Neuloin Helmille kaulaliinan kaulaan,
talvi kun on ja pakkasetkin vielä tulee.
Tarkenee tyttö sitten viiletellä!

Ensitapaaminen. Helmi onnellisen omistajan sylissä.

Tänään koitti se päivä, kun tilaaja pääsi hakemaan nallea.
Ja kyllä se kelpasi!!!
Heti, kun hän huomasi kiikkutuolista  nallen, sanoi:
onko tämä Helmi, ON!!!
Olipa se tekijälle helpotus...
Ristiäiskahvit maistuivat tutustumisen päälle!!

 Sylitettävä Helmi.

Kotimatka Juukaan alkaa. Turvavöissä etupenkillä.
Helmi lupasi huolehtia,
että matka sujuu turvallisesti ja rauhallisesti.
Lumisateessa ja liukkaassa kelissä.
Helmi saa hyvän kodin.
Onnellista elämää, toivottelen.

Nalletalon nalleja ja karhuja 3

Tästä ovesta sisälle tupaan!
Kyllä nallekin voi olla enkeli.
Metsän keskellä nallella on kuusi
kainalossa läpi vuoden...

Mehiläisvahasta valmistettu nallekynttilä.
Olen harkinnut sydänlangan katkaisemista,
ettei kukaan vain vahingossakaan sitä sytytä!
Tämä löytyi kälyreissulla
Muuruvedeltä Tapsan luomupuodista.
Nallekynttilä istuu ystävän maalaamalla kuusivadilla.

Ystäväni taiteilema nalletaulu.
Lieksalaista kädentaidetta.
Nalle rakentaa ystävyyden ihmisten välille.
Ei ollenkaan vähäpätöinen asia!

Tämä nalle valle vahtii keittiönurkassa,
että tulihan ne kädet varmasti pestyä!
Käsienpesun suhteen on tämän talon äiti
ollut aina aika tarkka...
Lasten kaveritkin tulivat sen tietämään.
Jos vastauksena oli, että
ei miun kotonakaan tarvitse pestä-,
vastasin, että meilläpä tarvitsee!

Ystävältä saatu nalletaulu.
Outokumpulaista taidetta.
Kaikki nämä ihanat nalletaulut
ovat suuria ja rakkaita aarteitani.
Iloitsen niistä joka päivä!

Ystävänpäivä on joka päivä...

Vanamo ja Pihka, - silloin kauan sitten...

Joka päivä on ystävän päivä.
Aina silloin, kun ystävä ajattelee
ja ajatus löytää perille.

Ystävänpäivä meni aamuvarhaisesta iltamyöhään
vanhojentanssien parissa.
Kuopuksen tanssit.
Bling-bling.
Nyt ne on ohi. Meijän perheen osalta.
(- huokaus-, helpotuksen!)
Tanssijan jalkoja elvytettiin illalla
jalkakylvyllä ja pitkät unet palauttavat
nuoren jälleen toimintakuntoon.
Nyt jatkukoon tavallinen arki.
Aloitan sen siivouksella.
Ja sitten taas kohti uusia päiviä.

Nallepojat

Kaverukset, veitikat, karvaiset
nallepojat Henkka ja Jerkko
pääsivät näytille naisten kokoukseen.
Somasti makasivat peiton alla tuohikopassa,
joka oli kuin mitoitettu nalleille!
Kotiutuminen oli sujunut hyvin...

Maiseman maalaamiseen ei tarvita tänä päivänä
värikyniä.
Siihen riittää harmaa, valkoinen ja musta.
No, ehkä hiukan viheriää
kuusten kohdalle...

Linus- nallen uusi koti

Nallen omistajan lähettämä kuva. Uusi nalle oli herättänyt vipinää talon vanhoissa nalleissa. Ei ollut kuvanotosta meinannut tulla mitään, kun olivat olleet niin töpinöissään...

Linus on löytänyt kodin!
Se elelee nyt Espoossa nalleihmisen kotona.
Siellä sitä oli odotettu ja sinne se kuuluu!
Postimatkan aiheuttama hämmennys oli
nopeasti haihtunut,
kun uudet nallekaverit olivat sitä vastaanottamassa.
Ja kuten kuvasta näkyy,
kotiutuminen on sujunut hyvin.
Kahden soman, kuuluisan saksalaisen nalletehtaan
Steiffin nallen keskellä on turvallista
tutustua uuteen kotiin.
Olipa se päässyt jo esittäytymiskäynnille
Tapiolan kirjastoon omistajansa mukana...
Siitä se nallen elämä asettuu aloilleen,
rakastavassa kodissa on hyvä olla.
Tekijästä on aina ihanaa,
kun nalle löytää oman ihmisen,
joka haluaa pitää siitä huolta.
Hyvää ja onnellista elämää nalletaloon!! 

Valoa ja valoja

Joka kevättalvi sama juttu.
Päivät pitenee hetki hetkeltä enemmän.
Ja sen ihmettely!
Missä vain kaksi tai useampi kokoontuu,
on puheenaihe varma:
"On se taas päivä jatkunu..."
"Viime viikolla vielä oli ihan hämärää
tähän aikaan, ja nyt on näin valoisaa..."
Miten sitä jaksetaankin ihmetellä ja ihailla!!
Mutta on se.
Se on niin mahtavaa, kun pimeys väistyy
ja valo lisääntyy.
Mie olen syksyihminen, olen ollut aina.
Pidän pimeästä ja hämärästä, nautin oikein.
Mutta kieltämättä tämäkin kevään lähestyminen
on nykyään ihan mukavaa...
Onko se iän mukanaan tuomaa sopeutumista,
meneppä tiijä.
Mutta jatkuu se.
Päivä.
Päivä päivältä.
Ja vauhti senkun kiihtyy...
Mutta.
Vielä palaa kynttilät illan hämärässä.
Niin kauan, kunnes aurinko paistaa iltamyöhään.

Kettu nukkuu kuusikossa...

Kuusikko- tuikut ovat vuolukivikeramiikkaa,
Juukalaisen Liisa Kokkosen valmistamia.
Keraamisen ketun on tehnyt "SEIKKA".

Ketun sisällä on runo:

        "Ketun aarre

  Kettu pyytää minua mukaansa.
        Sillä on aarre metsässä.
            Ketulla aarre?
     En usko, mutta lähden.
        Juoksemme kauas.
     Äkkiä kettu pysähtyy.
  Se katsoo minua ylpeänä.
           Ketunpoikasia!"

(Leena Törmänen)

Unohdin ostaa tulppaanit!!

Tulikiilan yksinkertaisen kaunis tuikku.
Enkelikin vielä hereillä...

Tällä kertaa näin.
Haisuli tyytyväisenä maha täynnä muikkuja...

Vanha herra vähän perinteisemmällä tyylillä...

Lunta on saatu.
Talon seinustat on puettu lumimekkoon.
Osa lumesta jo valui lämpimänä päivänä katoilta pois.
Saatiin lumiverhot ikkunaan.

Valuu, valuu...

 Puoliverhot.

Juuso tuli Jussin kaveriksi.
Jussi kun on ollut välillä hiukan yksinäinen sielu.
Erakko.
Nyt taas tarinat luistaa!