Helmikuun tyttö Helmi

Viime syksynä eräs ystävä tilasi nallen.
Hän oli pohtinut jo pitkään ja tehnyt päätöksen:
Hän haluaa oman nallen.
Ja sen nallen nimi on Helmi,
ihanan mummonsa mukaan.
"Helmi- mummon pehmeät käsivarret..."

Kiirettä ei ollut. Kunhan sitten joskus.
Ajan kanssa, hiljalleen.

Päätin, että hän saa valita karvan, josta nalle tehdään
ja myös vähän nallen mallia ja kokoa.
Olisi enemmän hänen toiveiden mukainen nalle.
Muutama viikko sitten näimme Laukaassa,
MTK-n luottamushenkilöpäivillä.
Mie raahasin mukanani kassillisen mohairkarvoja
sekä muutaman nallen malliksi.
Yösydännä, iltarientojen jälkeen
niitä sitten silmät soikeana tutkittiin...
Kieltämättä oli aika hauskaa!!

Karva tuli valittua, vaalea, hiukan kiharainen mohair.
Nallen muodoksi hän valitsi Muiston, suurempana vain.
Että se "Helmi" tuntuisi hyvältä sylissä...

Aloitin nallen tekemisen yhtenä kauniina päivänä.
Muisto hyppäsi jo välillä hevosen selkään
karvakasojen äärestä...

Näin se tapahtuu: pisto kerrallaan. Tässä korvat.

On aina, -sanoisinko haasteellista,
valmistaa nalle tilauksesta.
Jos teen nallen "vapaasti", eli tekovaiheessa ei ole
tiedossa ostajaa tai tiettyä henkilöä, kenelle se tulee-, 
se on aivan sama, minkälainen nallesta tulee.
Siitä tulee semmoinen kuin on tullakseen,
ei sillä niin nökön nuukaa.
Jokatapauksessa sen näkee vasta lähes valmiina,
että minkänäköinen siitä tulee.
Siitä tulee just se "jonkinnäköinen" nalle,
ja sitten se joskus ehkä puhuttelee jotakuta-,
päätyen juuri sen ihmisen omaksi nalleksi...

Mutta se tietty, tilattu nalle!!
Kun tietää, että tilaajalla on odotuksia
ja mielikuva nallesta, jonka hän haluaa...
Eli paineet on kovat.
Tuleeko siitä semmoinen, kun hän on ajatellut.
Tuleeko tästä nallesta se "Helmi"...
Tietenkään tilaajan ei ole pakko ottaa sitä nallea,
jos se ei ollenkaan miellytä.
Sanoinkin hänelle, että jos se ei
näytä Helmiltä, tehdään siitä vaikka Heikki-,
ja valmistetaan uusi Helmi...
Välillä laittelin viestiä ystävälle,
että synnytyspoltot on kovat...

Helmin osat ommeltuina.
(Kuva ei suostunut kääntymään oikeinpäin, tyhmä ohjelma tai tyhmä mie...)

Nallen täyttämisestä etusormeen tullut rakko
oli tässä vaiheessa jo paranemaan päin ja työ jatkuu.
Muisto tarkkailee, että täh,tästäkö pitäisi tulla Helmi??

Vaiheessa.
Vartaloon lisää täytettä.
Silmiä, korvia ja kirsua sovitetaan paikoilleen.
Kirsua, eli nenää on helppo mallintaa mustalla huovalla.
Epävarmuus kasvaa, voiko tästä tulla Helmi...
Melkein kaikki tekemäni nallet ovat poikia.
Mutta onhan niitä tyttönallejakin tullut.

Tässä kaapin reunalla sen takia,
että joka kerran ohi kulkiessani sitä katson ja tutkin,
- tuliko siitä semmoinen, kuin piti tulla...
Kuopus sanoi - kysyttyäni häneltä, että kyllä, on se Helmi.
Toinen tytär käydessään empi vastausta.
(Arvasin, että sieltä ei tule heti suorilla myöntävää vastausta...)
"Miun mielestä tyttönallen pitäisi olla silleen siro..."
Mie puolustelemaan, että niinniin, mutta tämä nalle on
Helmi- mummon mukaan tehty!

Olenko mie jo valmis?
Helmi??
Tulisi jo hakijani, niin tietäisin, että kelpaanko hänelle ja
hyväksyykö hän minut semmoisena kuin olen!!

Konsta ainakin ihastui heti Helmiin.
Kuiskuttelee salaisuuksia tytölle...

Helmi tutustuu Konstaan ja Eeverttiin.
Nallet ymmärtävät toisiaan!
Neuloin Helmille kaulaliinan kaulaan,
talvi kun on ja pakkasetkin vielä tulee.
Tarkenee tyttö sitten viiletellä!

Ensitapaaminen. Helmi onnellisen omistajan sylissä.

Tänään koitti se päivä, kun tilaaja pääsi hakemaan nallea.
Ja kyllä se kelpasi!!!
Heti, kun hän huomasi kiikkutuolista  nallen, sanoi:
onko tämä Helmi, ON!!!
Olipa se tekijälle helpotus...
Ristiäiskahvit maistuivat tutustumisen päälle!!

 Sylitettävä Helmi.

Kotimatka Juukaan alkaa. Turvavöissä etupenkillä.
Helmi lupasi huolehtia,
että matka sujuu turvallisesti ja rauhallisesti.
Lumisateessa ja liukkaassa kelissä.
Helmi saa hyvän kodin.
Onnellista elämää, toivottelen.