Nalle-viikonloppu!

Jihuu!
Voisikos viikonloppua viettää paremmin, kuin
nallenteon parissa?!
Enpä tiedä.
Mutta tämäpä oli aika mukava ohjelma
juuri tänä viikonloppuna.
Nalleystävä tuli Lieksasta varhain lauantaiaamuna.
Vietettiin työtallissa piiitkä päivä myöhäiseen
iltaan saakka nallenteon parissa.
(Välillä kyllä kipaistiin pikaisesti ostoksilla
Käsityöyhdistys Lipin myymälässä Liperin kirkolla...)
Tänä aamuna jatkettiin.
Siitä, mihin työt illalla jäivät, kuinkas muuten.

Nallen osat ommeltuina. Tässäpä makailen ja odotan täytettä sisuksiini!

Ystävä teki nallea, kolmatta omatekemäänsä.
Alusta alkaen.

Pää alkaa muotoutua.

 Leikkasi. Ompeli. Täytti. Kiinnitti. Täytti lisää.

Nallepoika sai jo silmät paikoilleen. Mustat. Hyvää yötä, aamulla jatketaan.

Soma nallepoika sieltä kuoriutui.
Samuel. Sydämellinen rakkausnalle.

Hellästi sylissä se nalle valmistuu, eikä pöydän päällä!! Nallen täyttäminen on kylläkin kovakouraista puuhaa. Voimaa ja sitkeyttä siinä tarvitaan hellyyden lisänä!

Mie täyttelin omia nallejani
ja ompelin uusia tekeleitä.
Tätä tämä kevään odotus taas on.
Nallentekoa!

Nallen muoto ja näkö alkaa erottua!
"Mie rakastan tätä jo ihan hirveesti...!"

Tässä Aukusti, joka oli jo ihan valmis nalle.
Tummanruskea, vielä nimetön ukkeli, melkein valmis.
Ja Samuel, joka lähti kohti Lieksaa keskentekoisena,
mutta hyvällä mallilla.

Nappisilmät veitikat.
Samalla mallilla tehdyt.
Ihan kuin veljekset!

Tänään ehdittiin vielä miehen kanssa Outokumpuun,
Yhteisvastuukeräyksen kirkkokonserttiin.
Siellä kuultiin useita kuoroja.
Ja muun muassa apen sovittama Seniori-Messu.
Se oli kieltämättä aika koskettava esitys...

Lenkillelähtö jäi tältä päivältä.
"Katkaisin" varpaani sängynjalkaan...
Eipä sillä lenkkeily nyt oikein huvita.
Kylmäkääre tuo helpotusta kipuun...
(Ei olisi luullut nallenteon nyt niin suurta syntiä
sunnuntaipäivänä olevan, että piti vahinko sattua...
Varsinkin kun tuli kirkossakin käytyä!!)