Rafael

Maanantai-aamu:
Pilvistä. Harmaata. Lämmintä.
Lumet vajuu, katot ovat tyhjentyneet lumesta.

Omalla tiellä sai kyntää aamulla sohjossa auton kanssa.
Soratiet ovat puolestaan peilijäällä.
Onneksi tytär joutui kyydittäväksi ajoissa.
Kymmenen minuuttia on kohtuullinen aika,
jonka tarvii ajamiseen linja-autolle Viinijärvelle.
Seitsemän, kahdeksan kilometriä.
Eli lähtö aamuisin klo 6.50 olisi suositeltava lähtöaika.
Ei toteudu. Tuskin koskaan.
Monena aamuna olen sanonut kuskattavalle,
että sie teet äitistäs rallikuskin...
Sitä toivoo,että sekin bussi olisi myöhässä!
Hyvin olemme ehtineet, jopa kuudessa minuutissa.
Tuntuu, että siellä bussinkuljettaja odottaa hetkisen,
että kohta se tulee se, joka on aina viimeinen nousija.
Pari kertaa olemme ajaneet bussia takaa,
- sinne jonnekin seuraavalle pysäkille...

Ihan kuin olisi jo huhtikuu!
Linnut laulaa titityytä...
Tässäkö se oli, tämä talvi??
Lumikenkiä ei ole edes korkattu näille lumille.
Perjantaina kierreltiin metsiä
metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvojan kanssa.
Lunta on tuskin puoleen saapaanvarteen pellollakaan,
metsässä vielä vähemmän.
Hiihtokelejä en kaipaile, kun en hiihdä.
Ja nyt voi siis metsäilläkin ihan vain lapikkaissa!

Samalla mallilla tehdyt Aukusti ja Rafael. Karva vaikuttaa paljon ulkomuotoon. Aukusti on siisti ja hoikkanen. Rafael kuin lentoon lähtevä pörrökarvakasa.

Tein nallen valmiiksi.
Ei se ollutkaan paljoa vaille.
Silmät paikoilleen, korvat ompelin kiinni
ja lopputäyttämistä vartaloon.
Ja nimi. Rafael se on.

Terve! Mie oon valamis nyt!

 Punnerruksia. Kestääkö jäsenet...

 Minne matka tällä nallella??

Kukapa voisi vastustaa lumiukon tekoa,
kun lumi sen sallii...

Enkeleitä, onko heitä...
Ole minulle... Rafaelin enkeli...