Sammalmättäällä

Tuokio kuusimetsässä
hämärtyvässä, pilvisessä päivässä.
Päivän paras hetki.

Aina niin hyvä tunne.
Istua kuusten alla.
Yksin.
Kokonaisena.

Tuntea, miten olen osa tätä metsää.
Kuulun tänne.

Vesipisarat tipahtelevat
kuusten oksilta.
Tuuli soittelee puitten latvoissa.

Miten vähän voikin olla niin paljon!

Hämyisen heilahtanut hämärä...