Syksyn musiikillisia nautintoja

Syksyisin on oikein tungokseen saakka
tarjolla erilaisia musiikillisia nautintoja.
Näillä leveysasteilla ne ovat yleensä
Joensuussa.
Täältä on totuttu lähtemään kulttuurin perään
sinne, missä sitä on tarjolla.
Muutaman kerran Helsinkiin asti.
Lisäkulujahan siitä tulee, mutta
minkäs intohimolleen mahtaa!
Leonard Cohenia olen käynyt kuulemassa
vuosikymmenten aikana
Helsingissä kolme kertaa,-
enkä mitään niistä antaisi pois!!!
Kerran myös Andrea Bocellia,
ja kuopuksen kaverina parissa konsertissa.
Siskoni sen sijaan halusi tulla kuulemaan
Hectorin muutaman vuoden takaista
"jäähyväiskonserttia" Joensuuhun,
nuoruutensa konserttimaisemiin.
Joskus niinkin päin.
Yhtä pitkä matka on Helsingistä Joensuuhun,
kuin Joensuusta Helsinkiin!!

Kuopus soittaa ilahduttavan usein Cohenin Hallelujah, hän pitää kappaleesta, ei sen tekijästä. Ja mie nautin joka kerta kuulemastani!

Tänä syksynä olen käynyt kuuntelemassa
Kolin Ryynäsessä
(tunnelmallinen, viihtyisä pieni kahvila-ravintola
Kolin kylän keskustassa)
ihanan ja koskettavan lauluntekijän ja taiteilijan
Marja Mattlarin laulukonserttia.
Nainen, ääni ja kitara.
Siinä se on.
Niin vähän on niin paljon.
Niillä lauluilla on sisältöä elämän verran.
Yksin autoillessani kuuntelen usein hänen levyjään.
Kaasujalka ei paina liian raskaasti...
Kolille on meiltä matkaa noin 85 kilometriä.
Sinne on aina jotenkin niin juhlavaa ajaa.
Matkan varrella on Martonvaaran hautausmaa,
jonne on haudattu isomummoni ja -ukkini.
Usein pysähdyn viemään sinne kynttilän tai kukat.
Tai vilkutan ohiajaessa.
Matka menneisyyteen.

Olen kerran kuullut Kolilla opastetulla huippujen kierroksella oppaan laulamana Mattlarin Taivaanlaivan. Se oli aivan mielettömän hieno kokemus siinä luonnonkirkossa.

Liperiläislähtöinen Divina Musica
esiintyi Liperin kirkossa lokakuun lopulla
juhlistaen 10- vuotistaivaltaan.
Kvartetin neljäs "Rauha"- levy on julkaistu.
Divina Musica laulaa mm. keskiaikaista kirkkomusiikkia.
Jumalaisen kaunista kuunneltavaa.
Liperin kirkko on akustiikaltaan aivan huippua.
Siellä on nautinto kuunnella.
Ja kuulemma myös laulaa.

Joensuun Mieslaulajat konsertoivat yhdessä
Ylioppilaskunnan Laulajien
"Kotipoltto"- kiertueen kanssa.
Komeata, wau, niin komeata mieslaulantaa!
(Ja katseltavaa...)
Voisi luulla, että käyn Mieslaulajien konserteissa
pelkästään velvollisuudentunnosta,
(siinä laulaa sekä puoliso, että kaksi poikaamme)
mutta kyllä sitä todella aivan ilokseen kuuntelee!
Viimeisenä lauluna yhteiskonsertissa kuulimme
Finlandian.
Kuorolaiset olivat jalkautuneet Carelia- salin
käytäville laulamaan.
Huh.
Kylmät väreet menivät läpi kehon,
kuten aina Finlandiaa kuunnellessa.
Kuopus kaivoi repustaan nenäliinaa miulle valmiiksi...
Poika sattui vielä laulamaan
siihen aivan kohdalle.
Häntä oli vain naurattanut äidin vetistelyt.
Tiesi, että upposi se!
Niissä tunnelmissa oli jälleen todettava,
että kyllä kannatti lähteä!

Ylioppilaskunnan Laulajat juoksuhaudoissaan.

Rokumentti- elokuvaviikon avajaisissa
Kerubissa esiintyi Aino Venna.
Lopultakin pääsin nauttimaan
tämän upean, matalaäänisen naisen
live- esiintymistä.
Konsertti alkoi säälliseen aikaan, kymmeneltä.
Ei jaksa enää niitä puoliltaöin alkavia!
Ensimmäisen laulun jälkeen oli kuulemma
perinteinen performanssiesitys;
laulaja pyysi ihmisiä siirtymään eteen
ja täyttämään lavan edessä olevan
suomalaisuuden tyhjiön...
"Vaikka laulan matalalla äänellä,
en minä puraisematta nielase!"
Yleisö teki työtä käskettyä.
Että osaa ihminen laulaa hyvin!
Etenkin ranskankieliset laulut
ovat kaunista kuultavaa.
Uudella levyllä lauletaan myös englanniksi.
Levy painii sarjassa, että
jokaisella kuuntelukerralla kuulostaa
aina vain paremmalta!