"Pieni pilvikarhu huomaa vieraan
ja kysyy emoltaan:
- Kuka tuo on?
- Ei saa tassutella! kieltää emo
ja kiirehtii Joulukarhun luokse."
. . .
(Leena Laulajainen)
Hampurin Merimieskirkko
oli ensimmäinen tutustumiskohteemme
Lipin Lyypekin matkalla.
Liikkuvien ihmisten paikka.
Merimieskirkolla on pitkät perinteet.
Lämmitti mieltä, kun johtaja kertoi
merimiehille toimitettavista joulupaketeista,
jotka sisältävät muun muassa villasukat.
(Vapaaehtoisten neulomat, useita satoja pareja!)
Kirjat ja suklaat jäävät sivuun,
kun kaikki ryhtyvät vaihtamaan keskenään
jokaiselle sopivia villasukkia!
Karua kauneutta.
Saksalainen joulukranssi,
se on saanut paikan kappelissa
pitkän harkinnan jälkeen.
Flyygelin päällä kaunista katseltavaa.
Kaikki pohjoismaiset Merimieskirkot
sijaitsevat portugalilaisessa korttelissa!
Edellisenä viikonloppuna Suomen Merimieskirkolla
oli pidetty perinteiset joulumyyjäiset;
kävijöitä noin 32 000 henkeä!
Johtaja mallasi jaloillaan töpötellen,
minkälaista kulkeminen tungoksessa on!
Myyjäisistä kertyvä tuotto käytetään
ylläpitokustannuksiin.
Merimieskirkon aulan papukaija.
Oli suulas kaveri.
Heipähei!
Vieläkö se papukaija on elossa! Hampurin merimieskirkon tiloissa oltiin aikoinaan
VastaaPoistasuomikoulun seminaarissa.
T. Ulla
Hellou, kyllä siellä papukaija räpätti kovasti, muistelen kerrotun, että se illä on jo ikää, vaan ei jäänyt mieleen! Kuulemma tykkää kovasti naisten korkeista äänistä...
VastaaPoista