"- Saat odottaa kesään.
Älä itke...
Saat lumipilvilinnan.
Tule auttamaan minua, Joulukarhu!"
. . .
(Leena Laulajainen)
Joulunalustouhuja.
Joka päivä jotakin.
Lunta maassa, menin jo sekaisin, monennetko.
Pääasia, että maa on valkoinen!
Kaksi päivää on meijän talossa raikanut nauru.
Tyttären opiskeluystäviä on käymässä
ja jos sanonta pitää paikkansa, että
nauru pidentää ikää; hyö elävät kauan...
Neljä nuorta naista kun puhua räpättää
ja nauraa kätkättää, - siis koko ajan -,
niin väkisin naurattaa toisiakin!
Ja niitähän väännettiin eilen
viiden naisen voimin.
Taitavia tekijöitä, jokainen oli kyllä
joskus tehnyt äidin tai mummon kanssa.
Mutta totesivat, että taito kasvaa tehdessä.
Karjalanpiirakoitten tekemistä
ei voi opetella kirjatiedolla,
se pitää opetella tekemällä, näppituntumalla!
Piti olla gluteenittomia ja laktoosittomia
ja niitä tavallisia.
Pelkkää riisiä, riisiohrapuuroa (jota mie käytän aina),
ja tehtiin perunapiirakoitakin!
Olipa hauskaa!
Joulusaunan lämmittäminen alkoikin ajoissa!
Lumienkeleitä on ilmestynyt pihalle, -
se tyttären määräämä "Kompero- kaste"!!
Lähinaapurin hevoset, SPR- n kirppis
Viinijärvellä, metsäkävelyt jne.
Maalaiselämää!
hyö nukkuivat (nukkuvat) vinttihuoneessa,
joka on ollut meillä aina poikien käytössä.
Tytär muisteli, ettei hän ole koskaan
nukkunut siellä!
Poikien jäljiltä huone sai raivokkaan
suursiivouksen ja sen jälkeenhän
huoneessa näkyi naisellinen kädenjälki!!
Tummia seiniä kiertää liidulla kirjoitettu teksti:
"Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysikuu..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti