Nalletalon nalleja ja karhuja 5

Löytyi vielä tämmöinen kuvakertomus
arkistojen kätköistä...

Ystävän maalaama kello.
Se sai paikkansa vanhan kaapin ovessa.
Tämäkin ilahduttaa siinä läpi vuoden.

Viisi pikkuruisen piskuista pienenpientä nallea.
Istuvat astiakaapin ovenkarmin nurkassa.
Yksi on lähtenyt mukaan Hakaniemen hallista,
pari Jyväskylästä, mikä mistäkin..
Kolme poikaa, kaksi tyttöä.
Onkohan sillä jokin yhteys, kuinkas sattuikaan!

Posliinimaalausta harrastavan ja opettavan ystäväni
maalaama lautanen.
Malli on saatu lautasliinasta.
Kun omalla kädellä maalaa, - niin saa tehdä.
Tätä varjelen kuin silmäterää.
Se kannetaan aina turvaan,
kun nuoriso pitää talossa omia pippaloitaan,
enkä ole vahtimassa meininkiä...

Lempeä enkeli-nalle vartioi unta
katonrajassa.
Tytär oli joskus herännyt keskellä yötä
ja pohtinut kauan, että kuka kumma täällä on,
joku vaalea mies...
Ennenkuin oli herännyt sen verran tajuntaan,
että nallehan se siinä... Ei mitään hätää!

Ystävän maalaama nalle-taulu.
Pihka-nallen näköinen siinä katselee nappisilmillään.
Nämä ovat niitä elämän suuria aarteita.
Eipä ennen tuvan seinältä löytynyt nalletauluja.
Nyt ne ovat tätä päivää
Miun lapsuudessani vain vanha seinäkello
raksutteli aikaa tuvan seinällä, ja sitä samaa aikaa
tuo samainen kello yhäkin näyttää...

Pojan koulussa tekemä työ.
Karhunen.
Yksi poika teki pingviinin, kolmas liskon,
tytöt valmistivat kettu- aiheiset.
Kaikki ovat ihania kädenjälkiä!