Yhden nalle-vanhuksen uusi elämä

Syksyllä sain korjattavaksi nallevanhuksen.
Sen, jolla ei ollut mitään nimeä.
Se oli Nimetön.
Nalle oli tosi huonossa kunnossa.
En ollut koskaan korjannut niin raasua nallea
ja koin työn tosi haasteelliseksi.
Suorastaan hirvitti!
Mutta päätin yrittää.
Talven se odotti hoitajaa.
Tutkin sitä aina välillä ja mietin,
millä ihmeellä selviän urakasta!
Nyt keväämmällä ryhdyin työhön.
Aloitin korjaamisen helpoimmasta päästä
samalla miettien, miten ratkaisen ongelmallisimmat ruhjeet.

Tässä alkutilanne.
Yli viisikymmentä vuotta eloa takana.
Isompia ja pienempiä reikiä, repeämiä ja kulumia  siellä, täällä.
Kangas oli niin ohutta ja kulunutta, että se tuntui
hajoavan käsiin pelkästä kosketuksesta.
Nallea on rakastettu ja kuritettukin ihan olan takaa.
Omistajan veljet olivat tehneet kirurgisia kokeita nallelle...
Voi surkeuden surkeus.
Nalle oli niin kookas, ettei sitä voinut korjatessa pitää sylissä.
Könötin milloin missäkin asennossa työpöydän päällä
ommellen välillä istuen, välillä seisoen.



Vaihdoin nappisilmien tilalle oiket lasisilmät.
Heti tuli nallelle ilmettä!
Ompelin kuonon, suun ja kynnet.
Kuonoonkin tuli kolme erillistä paikkaa.

Toinen korva oli aivan riekaleinen,
sitä ei voinut korjata millään konstilla.
Purin toisen korvan ja ompelin uudet korvat
laittaen korvien takaosat vanhasta karvasta,
etupuolelle uutta kangasta.

Lisäsin täytettä vartaloon ja jalkoihin.
Ei voinut kuvitellakaan laittavansa täytteeksi puulastua.
Kangas oli niin haurasta, ettei se olisi kestänyt sitä.
Laitoin vanua.
Ja nallen täytteenä olikin sekä puulastua, että vanua.
Tässä täytettä menee vartaloon suoraan repeytymä- aukosta!

 Jälleen uusi paikan tarve!

Toinen jalka oli ratkennut auki saumastaan
ja se oli ommeltu suoraan kiinni vartaloon;
keppijalka siis.
Ompelin sauman kiinni ja lisäsin täytettä jalan yläosaan.
Siitä tuli ihan toimiva ja liikkuva koipi!

Jäljelle jäivät nappisilmät ja yksi repaleinen korva...

Heräämössä!
Leikkauksen jälkeen pitää levähtää
ja tutustua korjattuun kroppaan.
Takana on lähes kahdeksan tuntia työtä,
kahdeksantoista erillistä paikkaa eri kokoisiin reikiin.
Elämän jäljet näkyvät nallessa -
ja niin ne saavatkin näkyä!
Toivottavasti nallelle ei tule enää ainuttakaan reikää!

 Istuminenkin sujuu nyt onnistuneen
lonkkaleikkauksen jälkeen!

 "Paikka paikan päällä,
markka markan päällä!"
Miulla ei ollut aivan samanväristä karvaa paikkaukseen,
mutta paikat saavatkin näkyä.
Paikat on ommeltu siististi kiinni pienillä pistoilla
suoraan nallen kankaaseen.

 Nallen katseessa on tyyneyttä,
semmoista vanhan nallen viisautta.
Sopansyöttö- jäljet jätin näkyville kuonoon.
Pitäähän nallen historian näkyä!
Ne on niitä nallenomistajan lapsuusmuistoja!

Rusetti kaulaan!
Uupunut, mutta onnellinen nalle.
Ja niin olin minäkin!!
Oli tosi hyvä mieli onnistuneesta korjauksesta.
Helepotuksen huokaus!!!
Piti lähteä pitkälle metsälenkille sen jälkeen,
kun sain nallen korjauksen loppuun!

Hetki huokaisua ennen kuin alkaa matka
omaan kotiin.
Yön yli nalle istui ja lepäsi tuvassa Konsta seuranaan.

Nallesalaisuuksia...

Nallevanhuksen koko selviää tästä,
Konsta vaikuttaa tosi pieneltä sen rinnalla!

Konsta hyvästelee nallevanhuksen
ja toivottaa sille hyvää elämän jatkoa!
Oli mukava tutustua!

Nalle pääsi Pääsiäiseksi omaan kotiin.
Omistaja ei vaikuttanut ollenkaan pettyneeltä
nallen nähdessään!
Annoin hoito-ohjeet mukaan nallen tulevalle taipaleelle.
Se tarvitsee oikein hellää hoitoa,
ei mitään leikkejä enää.
Se haluaa seurata elämän melskettä ihan sivusta,
osallistumatta itse enää mihinkään rientoihin.
Nallen jatkoelämä on alkanut.
Toivotan nallelle ja omistajalleen
oikein onnellista ja ihanaa elämää yhdessä!