Pientä valmistelua

Viimeistä viedään.

 Myöhän törötetään jo valmiina!
Pölyt on puhallettu pois nenän päästä.

Kaunista säätä tilattu lauantaiksi.

Taudistakin olen jo lähes toipunut.
Yli kaksi viikkoa siinä meni.
Kylläpä se vei voimatkin jonnekin, pois minusta.
Vähän oli pettynyt olo, kun kroppa pettää!
Tarvittiin paljon uskoa ja tahtoa.
Jopa kokeita tohtoritalossa;
jotka näyttivät, että olen ihan terve!
Kevättuuli- pöpö ei näy kokeissa!!
Olen juonut lämmintä inkiväärijuomaa litratolokulla
yhden ystävän suosituksesta
ja lopulta myös toisen ystävän "määräämät"
täsmälääkkeet!
(Kuumesärkylääkettä, antihistamiinia ja sinkkiä...)
Jospa tämä tästä,
elämä voittaa!

Pihamaan reunamilta

Joku edellisen sukupolven immeinen
on tuonut kotkansiipisaniaista pihan reunalle,
kiven kupeeseen, aitan vierelle.
Sehän pahalainen on semmoinen,
joka haluaa levitä ja täyttää koko kulmakunnan!

Yhtenä keväänä lapioin pois
suurimman osan levinnäisistä
ja esitin toiveen, että josko pysyisitte vain siinä
paikoillanne, ettekä levittäytyisi.

Mitä sitä tyhjää;
pois kaivamani saniaisetkin nousivat
seuraavana keväänä pintaan,
plumps vaan, ihan kuin olisivat hetken
vain olleet piilossa.

 
Kauniitahan ne on näin alkukesästä,
mutta ei nyt silti tarviis levittäytyä!

Eli maanvaiva ovat nämä.
Metsään nakkaamani juurakot aloittivat
kasvunsa siellä!!!

Näitä keijukaisia voisin katsella
ihan joka puolella pihamaata!
Ovat ne niin kauniita!

Tätä kesän alun vihreyttä...
Sävyissä löytyy!
Vihreän ystävälle tämä on
vuoden parasta aikaa.

Viinimarjapensaiden kukintaa.
Joko nyt luvataan hyvä sato -,
vai odotellaanko ensin ne hallayöt,
raekuurot ja kuivuudet!?

Siellä se riihi jo odottaa Juhannuksen viettäjiä!

Korvasieniä

Korvasienisaalis,
jonka poika eilen illalla keräsi.
Reilu kilo.
Siivosi ja keitti kahteen kertaan.
(Haju karmea, vaikka ikkuna auki
ja liesituuletin täysillä...)
Keittämisen jälkeen sienet mahtuivat pieneen kippoon.
Laittakoon ruuaksi, ken keräsi.
Ja syököön myös!
Eivät kuulu miun valioon...
Siskolle terveisiä; vähän niitä oli siis!

Pakko päästä metsään . . .

Melkein viikko meni äänettömänä.
Aika hiljaista pään sisällä,
kun kuuntelee vain ajatustensa kulkua...

Ystävä soitti ja kyseli kummissaan,
että missä sie oikein olet, kun
niin oudolta kuulostat.
"Miulla ei tule ääntä" . . .
Miestuttava naureskeli puhelimessa,
että siun mies on vissiin ollut ihan tyytyväinen...

Yskimisestä tuntuu kyllä räjähtävän
muutakin, kuin vain oma pää.
Nyt ääni alkaa palautua,
mutta lähinnä se kuulostaa variksen raakkumiselta!

Tiukassa on, kevättauti.
Koko talvi menikin ilman flunssan flunssaa.
Nytkö maksetaan talven lasku?
Olen tehnyt hommia, minkä olen jaksanut,
välillä on pakko levätä ja huilia...

Perjantai- iltana piti päästä metsään.
Hengittämään sen tuoksuja ja vihreyttä.
Ihan ilman raivaussahaa,
käveleksimään ja nauttimaan.

Kaikkea pientä ja nousevaa metsä täynnä.
Heräävää, puhkeavaa,
talven alta löytyvää.

Vielä jaksaa vanha kanto
iloita tulevaan kesään!

Joka kevät ne sieltä nousee!

Villiruokaa...

Hirven eväät pihlajan kyljessä,
ihan pihapiirin kupeessa.

Luonto osaa olla täydellinen.

Aurinkoisesta päivästä on nautittava
sateitten välissä täysillä.
Viikon aikana on satanut vajaat 40 milliä:
no, eihän se niin paljon ole...
Silti kaikki liikaa tässä vaiheessa kevättä!

Haisulin unet

Miten mikään elukka voi nukkua
tässä asennossa!
Se näytti ihan raadolta...
Syvässä kissan unessa, karvakaan ei liikahtanut!

Konstan nimipäivä

Onnea Konstalle!

Käsityöyhdistys Lipin
uusimman tekijän kukkainen pärekoppa.
Pyysin häntä maalaamaan miulle metsätähti- korin.
Aika ihana on!
Passaapa nyt tämän korin kanssa kulkea!

Metsätähdet siis kukkivat jo...

Koreja löytyy eri värisinä ja
erilaisilla kukilla koristeltuina.
Jokaiselle omansa!
Tekijä maalaa myös harjoja;
ulko- ja sisäkäyttöön.
Kauneutta arkeen!

Kuule istuta vielä se omenapuu

Pieni, kaunis omenapuu!

Tämä Juice Leskisen "Myrkytyksen oireet"
soi päässä aina, kun puhutaan
omenapuun istuttamisesta.
Kävin puutarhakoulun vuonna 1981
Muuruveden Maatalousoppilaitoksessa.
Tiivis vuosi elämän oppimista.
Puutarhaoppien lisäksi.
Omenapuuta en vain koskaan ole saanut
aikaiseksi istuttaa.

Puutarha- jutut eivät oikein ole miun lempihommia,
mieluummin hoidan metsiä...
Pakollinen perennapenkkikin odottaa jälleen
kuolemantuomiota.
Saas nähdä, minkä myllerryksen se kokee,
kuopus on uhannut tehdä sille jotain radikaalia.

Pojalla oli ollut jo kauan mielessä,
että istutetaan omenapuu.
Ja kun se viimeinenkin omenapuu vanheni
ja lahoi pois hoitamattomana,
istutuspuheet vain jatkuivat.

Hilima ja Onni. Nimesin ne ihan ite!

Sain äitienpäiväksi kaksi omenapuuta
istutuslupauksen myötä.
Nyt meillä on pihamaalla
kaksi kaunista Punakanelia.
Poika ja kuopus istuttivat ne yhteistyössä.
Mie hyväksyin paikat ja katsoin päältä,
miten tuli helposti valmista!
Kaikki sujui oppien mukaisesti!

Onpas ollut aikaa piirrellä! Puutarhakoulun muistiinpanoja.

Nyt vain odottelemaan ensimmäisiä omenoita!
Pihapiirissä kasvaa villiintynyt omenapuu,
päätimme, että se riittää näille kaunokaisille
siksi "toiseksi puuksi" pölyttämisen suhteen...
Laillisen istuttamisen päätteeksi alkoi sataa sumutella,
omenapuut saivat siis sumukasteen!

Nuoriso ei tarvinnut äidin ohjeita
omenapuun istuttamiselle!
Netistä oli löytyneet istutusohjeet,
joihin oli jo tarkoin tutustuttu etukäteen!

Näinpä juuri!

 Vieläkö löytyy näitä lajikkeita?

 Suurta viisautta puutarhakoulun työkirja-mapin kannessa!

Näin meillä kasvoi omenapuu talon
eteläseinustalla 80- luvulla.
Omenapuu oli ilmeisimmin
lähtenyt kasvamaan siemenestä,
ihan itsekseen ja hoitamatta.
Päättelimme, että se oli saanut alkunsa jonkun
heittämästä omenanraadosta.
Sen kasvua ihmeteltiin vuosi vuodelta.
Se sai kasvaa ihan vapaasti. ei sitä leikelty!
Kasvusto ylsi jo yli räystään reunan.
Omenat maistuivat täydellisesti punakanelilta!

Yksi punakaneli meillä silloin vielä kasvoi;
sen jälkeläinenkö tämä puu oli?
Omenoita sai poimia portailta käsin!

Valitettavasti puu sitten hävitettiin 90- luvun alussa,
kun vanhan eteisen tilalle rakennettiin uusi eteinen.
Harmittaa vieläkin,
etten pyytänyt kaivurimiestä siirtämään
omenapuuta toiseen paikkaan!
Olisihan voinut edes kokeilla, että
onnistuisiko puun siirtäminen...

Heräilee, heräilee

Mutta hitaasti herää,
kevät!

"Sää on Pohjois-Karjalassa tänään pilvinen ja sateinen.
Lämpötila jäänee viiteen asteeseen..."
- sanotaan Pohjois-Karjalan Radiossa.
Saman näkee, kun katsahtaa ikkunasta ulos!

Humala kieputtelee jo kiivaasti itseänsä
tukilankojen ympärille.
Sitä ei näytä viileät säät hidastavan.

Eilinen plus yksitoista lämmintä
tuntui jo hyvältä; eikä satanutkaan,
ennen kuin vasta illasta.

Tänä aamuna lämpöasteita kokonaiset viisi!
Ja sadetta...
Tämmöinen kevät tällä kertaa.

Eilen illalla uutisissa
viljelijä Pohjanmaalta toivoi kolmen viikon
tuulista poutaa parinkymmenen asteen lämmössä;
silloin kylvötyöt saataisiin vielä joten kuten
kunnialla tehdyiksi.
Samaa säätä toivomme tännekin!

Nyt ei auta muuta, kuin vain toivoa.
Ja ihailla sadepisaroitten kauneutta...

Kuinka kaikki pieni ja heräävä
onkin niin herkkää ja herttaista!
Kuin unesta silmiään aukova lapsi...

Pestyt pienet auringot.

Aurinko, tule jo!

Meillä on Käsityöyhdistys Lipin myymälässä
tulevan kesän teemana "vesi"
ja kaikki siihen liittyvä.
Liperi on järvistä seutua
ja suurimpia mökkipaikkakuntia Pohjois-Karjalassa.
Teemaan liittyen ompelin huopaisia tuotteita:
Pannumyssykkää ja pannunalusia purjeveneillä
sekä majakalla.
(Majakoita ei taida Liperissä tarvita... )

Aamu-Usvan "Ruma"- tonttu
valmiina purjehtimaan kohti kesän aaltoja!

Päivän säähän ja vesi- teemaan sopivat
PISARA- heikut!
(Kuopuksen suunnittelema.)