Pienten jalkojen tepsuttelua

Sisko, tyttärensä ja tämän kolme ja puolivuotias tyttö
olivat parin yön vierailulla.
Oi, sitä pienen lapsen elämää!
Talo heräsi eloon!
Miten yksi pieni ihminen voikin saada
koko talon hymyilemään ja sykkimään!
Ei pysähtynyttä hetkeä.

Ei sitä aina muistakaan, mitä se elämä oli,
kun talossa viiletti viisi muksua!
Nyt yhden tyttösen tepsuttelu palautti mieleen
niitä lapsiperheen päiviä.
Päivänpaistetta!

Ensimmäisenä aamuna, varhain,
kun palasin Karjalaisen hakureissulta;
tyttö oli jo ulko-ovella vastassa:
Mie laskin jo kissan sisään!

Sitten ihmeteltiin ikkunasta
pellolla näkyvää hirveä.
Äitinsä sai kuuluvan herätyksen,
ovi auki ja täysillä:
"Äiti, hirvi!"

Vintiltä kannettiin palapelit, muistipelit, autolaatikot,
barbit, sun muut tallessa säilyneet lelut.
Ja sain lukea Tove Janssonin Muumi- kirjan
"Kuinkas sitten kävikään"!
Vanha tarinaan eläytyminen ja äänenpaino
löytyivät heti muistista!!

 Sain mieluista apua leivontaan.
Tyttö mittasi sokerit, jauhot ja muut aineet.
Yksi, kaksi, kolme, neljä...
Taikinakulhon puhtaaksi nuoleminenkin sujui.
Ja nomparellien ripottaminen mokkapalojen päälle...

Kummitytöllä oli mukana vanha nalle, Ritva.
Ritva on miehensä äidin lapsuuden nalle.
Se oli pelastettu tyhjän talon varastosta
jatkamaan elämää hyvässä huomassa.

 Nalle oli todella hyväkuntoinen.
Karva oli tietenkin kulunut ja haalistunut, mutta ehjä.
Yllätykseksi huomattiin,
että sehän on ollut väritykseltään punertava,
ehkä roosan sävyinen.
Sen verran oikeaa väriä pilkotti kainalosta nivelten alta.
Harvinainen väri.

 Ritva- nallelle ommeltiin suu ja kynnet,
muuta korjausta ei tarvinnut tehdä.
Kuonona sillä on valmis, nahkainen kirsu,
joita tietyillä vanhoilla nalleilla on ollut.
Toinen käsi oli irronnut nivelestään,
ja oli vain sokan varassa,
mutta päätimme, että annetaan sen olla niin,
eikä ruveta purkamaan koko nallea sen takia.
Hellällä hoidolla se tulee toimeen kätensä kanssa.

 Valkovuokot olivat avautuneet lämpimän päivän aikana.

 Ritva- nalle on saanut hyvän kodin.
Se on pienelle tytölle ihana muisto mummista.
Oi, miten hellästi kolmevuotias kantoi
melkein itsensä kokoista nallea!

 Vanhalla nallella on mietteliäs ja rauhallinen,
ehkä hiukan surumielinenkin katse
kauniin ruskeissa silmissään.

Konsta kiiruhti kyselemään kokemuksia
korjaamisesta.

 Konsta ihmettelee, että mistä se tuo Jahvetti
nyt tulla tupsahti siihen Ritvan syliin.
Jahvetti sai lähteä Punkaharjulle.
Siskolle tuli nallekuume...
Se oli helposti hoidettavissa.

Valmiina lähtemään kotiin.

Takaistimella turvallisesti turvavöissä,
kolmevuotiaan istuimen vieressä.
Hyvää elämää sinulle, Ritva- nalle,
olet ihana aarre!