Ammuu- heikut

Kesken keväisen ja sateisen päivän
ompelin uusia heijastavia huopahahmoja,
Ammuu- heikkuja.
Aamu-Usvan Riistatilalle on saapunut Highlandeja,
eli Ylämaankarjaa.
Niitten innoittamana syntyivät nämä sarvipäät.
Kyseisen tilan ammuja en ole päässyt
vielä katsomaan,
mutta kuvia niistä toki näin.
Paksukarvaisia ja isosarvisia möllyköitä!
Ne ovat hurmaavan hyväntuulisia ja lempeitä
isosta koostaan huolimatta.

Meillä oli aikoinaan liharotuinen charolais- sonni.
Sen nimi oli Saro.
Se oli niin lauhkea ja tyyni eläin;
kasvoi hyvin ja erittäin suureksi.
Melkein itketti, kun se käveli isän taluttamana
tyynen rauhallisesti teurasautoon...

Nämä hiehoneidit laiduntivat naapurin pellolla.
Tulivat heti seurustelemaan kanssani Putaanojan varteen.
Hyvää päivää, tyttöset, miltä maistuu kevätruoho?

Ylämaankarjassa värejä ja sävyjä löytyy
lähes mustasta hennon ruskeaan.

"Ptrui piiat pihaan, ptru- prtui..."
Vieläkö kieli taipuisi lehmien kutsuhuutoon!?

Huopaheikku- siivuja.

Lehmä on viisas.
Ja kaunis.
Mutta silloin, kun itselläni oli lypsykarjaa,
tuli todettua myös, että on se tyhmäkin!
Vai olisiko ollut peiliin katsomisen paikka...

Kruunu sun kutreilles!

Kesä ja lehmät, -
säilyisipä tämä näky maaseudulla,
niin saisimme nauttia puhdasta, kotimaista maitoa
ja maitotuotteita jatkossakin!
Nostan hattua lypsykarjatilallisille!!

Ammuu- heikuissa on etupuolella
heijastavaa kangasta sarvet ja turpa,
takaosa on kokonaan heijastinkangasta.

Kaksitoista viisasta neitosta...
Niin.
"Hieho" on siis se neiti- lehmä...

Rinssessa- kruunu- heikkuja.

"Katsoo, kuin lehmä uutta veräjää"
. . .