Se kolmas lato

Pitkälato.
Tämä on meijän vanhin lato.
Olisiko papan rakentama?
Se on todennäköisesti ollut valmistuttuaan
suurin ja kaunein, siitä nimi.
Pelto ladon ympärillä on saanut nimensä ladolta!

Tällä ladolla on oma elintasosiipi.
Isä harrasti näitä konesuojia latojen yhteydessä,
kun varsinainen konehalli puuttui.
Tämä suoja kätki sisälleen kylvökoneen.
Ei sitä enää siellä pidetä...

Kyllä tämä lato kestää.
Kun vesi ei pääse katosta päin kastelemaan
ja maa ei nouse alimpiin hirsiin;
sitä pitää tarkkailla aika ajoin.
Olen könynnyt lapion kanssa ja kaivanut maata pois.

Paju, vai raita, on päässyt kasvamaan suureksi.

Sehän on aivan kulkuväylällä!
Moottorisahahommia, jos vielä pitäisi
ajaa ladon läpi traktorilla!

Ovet ovat aikoinaan olleet vain hevosen korkuiset.
Oviaukkoa on pitänyt korottaa,
että traktorillakin on mahtunut ajamaan
heinäkuorman kanssa ladon läpi.

Oikeaoppiset salvokse tai vähän sinne päin,
mutta asiansa ajaa!

Lokkipariskunta ilmoitti, että olen niitten reviirillä.
Toinen pyöri pylvään nokassa tarkkaillen
ja ensimmäinen lenteli ympyrää koko ajan
huudellen miulle hävyttömyyksiä...

Viemärikaivannon kivet ilmestyivät
ladon taakse.
Ja pajut pitäisi tuhota ladon ympäriltä...

Pitkänladon naapurit;

Sieltäkin pilkottaa naapurin ladon katto.

Ja vielä yksi latotuttu naapurin pellon laidalla!

Lipin kesäteemana vesi

Käsityöyhdistys Lipin myymälän
ulkoista olemusta Liperissä.
Talvella uudistimme oven vieressä
seinällä seikkailevan pajuliskon.
(Se on tehty muinoin yhdessä taidekerholaisten kanssa)
Neljä naista pujotteli pajuja neljän tunnin ajan
vanhojen pajujen lomaan.
Liskosta tuli uudestisyntynyt!

 Tälle kesälle on meidän puuseppä
valmistanut uudet ja komeat kukkalaatikot,
joitten kruununa on floristimme tekemät
risupuut.

Tervetuloa!
Olemme avoinna maanantaista perjantaihin klo 10-17,
heinäkuussa myös lauantaisin 10-14.

Lipin kesäteemana on "VESI":
Vesi kaikessa olomuodossaan...

Merellistä tunnelmaa...

Purjehtien...

ja kalastellen.

Ihan helmi- korut pyydyksessä.

Aanu-Usvan Savipajan kukkakellot,

 purjeveneet ja

 myös upea majakka.

 Vetistä ja...

se on sinistä nyt!

Korjasin reikiintynyttä räsymattoa,
enkä millään raskinut heittää ehjää ja
taidolla kudottua maton palasta pois...
Kyllä se vesi lentää matonpesussakin!
Näytin miehelle nallekortteja kysyen,
mitä nalle tekee.
Hän vastasi, että harjaa mattoja...
Kysyin samaa lippiläisiltä naisilta;
jokainen vastasi, että matonpesussa!!!

Sadepäivänä valmistui nalle

Sadepäivä.
Joku työ siirtyy poutapäivälle,
toinen työ edistyy.
On tämä valinnan vapaus.

Tein nallen valmiiksi sateen saatellessa.
Se oli odottanut keväästä saakka
keskentekoisena.
Iso ja kookas nallen jötikkä.

Kyllä se nyt napittaa mustilla silmillään
ja haluaa olla juuri semmoinen,
kuin siitä tuli!
Wilmer.
Nimensä.

Olisikos sillä muita vaihtoehtoja?!

Juhannusruusu odottelee avautumistaan.
Lämmintä sekin kaipaa.

Haisuli oli seuraa vailla,
- isäntäänsä ikävöi!
Nalle koetti seurustella parhaan kykynsä mukaan.

Tietäisipä kissan ajatukset!

Nalle- herra Edvinille kokoisensa seura kelpasi.

Nallen jötikät.

Sain tutustua tähän nalleen.
Se on yhden Lippi- ystävän lapsuuden nalle.
Aivan sydäntenmurskaaja!

Hyvin säilynyt ja rakastettu!

Seinävuoren rotkolaakso

Juhannuksessa parasta;
kävimme kiertämässä lenkin Tuusniemen
luonnonihmeessä,
Seinävuoren rotkolaaksossa.

Konstan ja Knuutin silmin nähtynä: