On jo lupa

 
Kyllä.
Saa polttaa jo kynttilöitä!
Pimeän aika alkaa aina vain aikaisemmin.
Aamuhämärässäkin kynttilän valo
lämmittää ja piristää,
valaisee tietä päivään.

Ja tänään sytytän muistokynttilän
metsän reunaan,
isäntäkuusen kannon juurelle.
Kaikkien meitä edellä menneiden muistoksi.

Kissavideoita

Päässä soi Maija Vilkkumaan uusi korvamato;
tuu meille ja kato mun kaa kissavideoita...
Suoraa kissavideota tarjolla päivittäin.
Viiru- vanhus äityi leikkimään aikansa kuluksi.
Vain narunpätkä, se riittää.
Ihan höpelö kissa.
Ilokseenhan sitä seuraa,
nuortuu itsekin samalla!

Haisulille maistuu unoset yöllisten reissujen jälkeen.

Kansainvälinen Nalle- päivä

Tänään on vietetty Kansainvälistä Nalle- päivää.

Mitä maailma olisi ilman nalleja?
En osaa edes kuvitella!
Kovasti paljon tyhjempää se olisi.
Ainakin näin henkilökohtaisella tasolla ajateltuna.
Onhan nalleista tullut miulle osittain työkin,
kaiken nallen tuoman hyvän lisäksi.
Olen saanut levittää nalle- hyvyyttä,
joka tuo itsellenikin niin hyvän mielen.

Nallet elävät yleensä omistajansa mukana
lapsuudesta saakka koko ihmisen elämän ajan.
Hiukan säälin edelleen niitä nalleja,
jotka odottavat kirpputorilla tai antiikkimessuilla
uutta kotia ja rakastavaa ihmistä.
Mutta yleensä niitä odottaa hyvä jatko- elämä
kuin potilaalla onnistuneen sydänleikkauksen jälkeen.

Tällä hetkellä Nalle- tallissa odottaa
eräs nallevanhus,
jonka kaverini toimitti korjattavaksi.
Kunhan saan sen nallen kuntoon,
se saa jatkaa elämäänsä oman,
sitä rakastavan ihmisen hoivissa.

Vietin pari päivää Huhmarissa MTK- asioiden parissa.
Konsta- nalle oli mukana, kuinkas muutenkaan.
Flunssainen ystävä lähti keräämään voimia
päiväunille kesken kokouspäivän.
Kertoili sitten, että eihän siitä unen saannista
meinannut tulla mitään, kun hän kävi
Konstan viereen köllöttelemään ja
yksinäinen nalle oli ollut niin kovasti juttupäällä,
että aikaa vierähti sen kanssa,
ennenkuin tarinat oli kerrottu...

Hyvää ja lämmintä Nalle- päivän jatkoa kaikille!

Värit vaihtuneet

Maisema hiljenee.
Vain jossain enää pilkahtaa silmään
keltainen, oranssi, punainen.
Riisuuntunut ja pelkistynyt luonto
valmiina pakkaseen ja lumeen.
Tätä on vuodenkierto näillä leveysasteilla.
Sopeudumme, mukaudumme, rauhoitumme.

Kässälupilaisen ensimmäinen nalle, Sulo

Tässä on Sulo.
Hurmaava, ihana, suloisen vastustamaton Sulo!
Kässälupilainen halusi kokeilla nallen tekoa.
Eikä mennyt tekeminen hukkaan!
Se meni ihan nalleen!
Lapsenlapsi oli saanut nallen valmistumisen kuluessa
nimekseen Armas,
niinpä nallesta tuli sitten Sulo.

Sulolla oli kuulemma jo keskentekoisena
kovastikin leikitty,
mutta Sulo kesti sen kuin nalle!

Nuuti oli mukana tällä kertaa Kässälupin
kokoontumisessa, kun Sulo ja kamera
sattuivat yhtä aikaa paikalle.
Sulon karvatkin saatiin lopulta kaikki
harjattua kuntoon nalleharjalla.
Koiraharjakin oli ajanut asiansa...

Nuuti kertoi nallemaailman saloja uudelle tulokkaalle
ja toivotti tervetulleeksi kasvavaan nallejoukkoon.
Hyvä elämä on sinulla edessä.
Paljon rakastavia ja huolehtivia ihmisiä lähelläsi.
Ja mikä parasta,
tekijälläsi on leikattuna ja tulollaan jo
kaksi uutta nallea!
Et siis tarvitse seikkailla yksin täällä maailmassa.

Kässälupilla on mukana myös kouluikäisiä.
Sulo seurasi lempeästi läksyjen tekemistä.
Taisi joutua vähän tsemppaamaan ja auttamaankin!

"Nalle- opettajana" on niin  mukava seurata,
miten nalle vie tekijän mennessään.
Siellä me syliteltiin toistemme nalleja kaikella hellyydellä!
Kun nallelle antaa pikkusormensa,
se vie koko sydämen!
Olen oikein ylpeä tekijän puolesta,
miten upean nallen hän saikin aikaiseksi!

Kyllä nalleja maailmaan mahtuu
ja niillä on oma, tärkeä tehtävänsä;
että tämä maailma olisi pikkasen parempi,
inhimillisempi ja pehmeämpi paikka
meidän kaikkien tehdä tätä matkaa.
Nalle- halauksia kaikille!

Hipelöinti- muhvi

Ei ole enää omaa mummoa tai ukkia,
jonka levottomille käsille neuloisin
rauhoittavan hipelöinti- muhvin.
Mutta jossain hoitokodissa odottaa kädet
lämmittävää ja miellyttävää muhvia.

HYPISTELY-MUHVIT
ovat olleet tapetilla viime aikoina.
Erilaiset yhdistykset ja järjestöt ovat
talkoilleet muhveja ja lahjoittaneet niitä
vuodeosastoille ja hoitokoteihin vanhusten käyttöön.

Viinijärven kässälupilaiset valmistavat porukalla
hipelöinti- muhveja yhteen hoitokotiin.
Pientä hyvää lähelle.
Pienellä vaivalla iso ilo!

Mie neuloin omani pehmoisesta Usva- langasta.
Rauhoittavaa harmaan sävyä...
Olen vakuuttunut, että kaikki mummelit
eivät välitä kirkkaista väreistä!
Neuloin yhden kerroksen "pompula"- lankaa;
muhvin sisällä on eri kokoisten villapallojen lisäksi
koukuttavaa hypisteltävää.
Testasin.
Toimi!
 

Levitin talon vanhat nappipurkit pöydälle
etsiäkseni sopivia nappeja muhviin.
Jo löytyi kuopus järjestelemään nappeja
ja muistelemaan lapsuuden nappileikkejä! 

 "Kaiken kattona on usva;
usva teitä peittää,
usva teitä varjelee.
Usvan suojassa te elätte
ja usva teidät värjää."

(Novitan Usva- lankavyötteestä)

Syksyn napit levällään puitten alla.

Muistikuvina kulkee silmissäni,
kun pikkutyttönä napitin papan villatakkia.
(Olin papan kuollessa 5- vuotias;
napittaessani siis tosiaan pieni!)
Sain palkaksi viisi penniä.
Miten ne napit pitikin olla niin pieniä!
Ei kukaan vanha saa takkiansa kiinni...

Ja mummo istui kiikkutuolissa,
heilutteli kiikkua huojuessaan poikittain;
eihän se kiikku sillä tavalla kiikuta...
Kädet ristissä sylissä, esiliinan poimuissa.
Olisi ollut muhville käyttöä!

"Olen pikkasen pimahtanut"

Vasemmalla Kesälahden kirkon kellotapulin paanulauta, seuralaiset saatuja tauluja.

Tytär oli käymässä viikonloppuna.
Hän luki uusinta Kodin Kuvalehteä, (20/2015).
Siinä oli juttu keinuhevosia keräilevästä naisesta.
(koukussa/keinuhevonen, sivut 60-61)

Ystävältä saadut mukit odottavat vain kahvia.

Tytär luki juttua ääneen
ja repesi sitten liitoksistaan, kun keksi muuttaa
keinuhevosten tilalle miut ja nallehulluuteni.
Nuorisollahan oli hyvinkin hauskaa jutun edetessä.
Nauru pidentää ikää..
Kuulosti se kyllä hiukan tutulta!!

Tähän tyyliin;
keinuhevosten paikalle tytär muutti nallet:

Täyttä asiaa.

"KOSKA KAIKKI ALKOI?
Yli 25 vuotta sitten. Lapsuudessani ei ollut My Little Ponyja
eikä rahaa nalleharrastukseen,
joten istuin tuntikausia pellonlaidalla
ihailemassa naapurin nalleja.

Tarvikehyllyn somaiset katonrajassa.

Ensimmäiset kaksi koristenallea tilasin Ellokselta,
kun lapseni olivat pieniä.
Nallejen keräilyssä lapsuuden nallehulluus
ja äidinrakkaus yhdistyivät sopivalla tavalla.

Saatuja ja ansaittuja.

ONKO TILANNE PAHENTUNUT?
Siitähän riemu repesi, kun jossain vaiheessa
löysin tieni Huuto.netiin.
Vuosituhannen vaihteessa päätin rajoittaa
keräilyni nalleihin.

Etelä- Savolaisen keraamikon karhunen.

Etsimisen ja löytämisen kutina säilyy,
kun mikä tahansa nallehahmo tai -kortti ei kelpaa.
Nyt minulla on eri kokoisia nalleleluja yli tuhat,
ihan sopivasti.

Suur Karuraamat ja muita nallekirjoja.

MIKÄ SAA SINUT JATKAMAAN?
Nalle on nuken ja keinuhevosen tavoin
uskollinen ystävä, jolla on sielu.
Palikoilla tai legoilla voi leikkiä,
mutta niiltä puuttuu persoona.
Nallen selässä voi ratsastaa taikamaailmaan.
Vapauden ja turvallisen lapsuuden symboliikka kiehtovat.

Muutama vain.

Keräilyn alkuvaiheessa tajusin täyttäväni aukkoa,
jonka lapsena saamatta jäänyt nalle oli jättänyt.
Aikuisena löysin lopulta melkein samanlaisen.
Siitä tuli kallein hankkimani nalle,
josta maksoin hyvillä mielin noin 400 euroa.

Tyttären kerhossa tekemän ilmalaivan kyydissä nalle!

OLETKO AJAUTUNUT TALOUDELLISEEN AHDINKOON?
Jossain vaiheessa päätin, että saan ostaa nalleja
kuukaudessa korkeintaan kahdellasadalla eurolla.
Päätös on pitänyt.
Tila-ahdinko on ollut vaikeampi,
mutta keräilijä on kekseliäs.

Työpöydän purkit kätkevät sisäänsä kaikkea tarpeellista.

Nalleja on ripustettu seinille ja asetettu
verhokappojen päälle.
Suurimmat ovat vallanneet pari huonetta.
Kun lapsenlapset tulevat kylään.
he etsivät nopeasti lempinallensa.
Missä Kopoti-nalle on, missä Hali?

Tonttuset ovat Pudasjärveläisen lampurin tekemiä. Nallet ostettuja, taulu saatu.

MITEN LÄHEISESI OVAT KOMMENTOINEET INTOHIMOASI?
Mies jaksaa ymmärtää.
Työmatkoiltaan hän tuo minulle tuliaisiksi
Swarovskin kristallista tehtyjä nalleihanuuksia
ja vapaa-aikana ajaa ympäri Uuttamaata
hakemassa nettiostoksiani,
etteivät ne mene kuljetuksessa rikki.

Todellakin, miehen tuliainen kuoromatkalta Unkarista...

Lapsiani hullutus lähinnä huvittaa,
ja jotkut pitävät minua pikkasen pimahtaneena.
Kunnon keräilijä osaa nauraa itselleen ja ajatella,
että hulluna on hyvä olla."

Lapsilta saatuja ja itse tehtyäkin...

 Että semmoinen hulluus!
Nämä kaikki kuvat ovat Nalle-tallista, työhuoneestani.
Kukaan ei ole vielä laskenut,
että montako nalleaiheista juttua siellä on...

Ja yhä vain kuljen vapaalla jalalla!

Otto Karhunen on Suomen Luonnonsuojeluliiton karhu. Se on ollut miulla yli 30 vuotta! Tekemäni Väinö kiipeilee kaverina.

Nyt kun kesä mennyt on