Maaseudun naisten päivä

Tänään vietetään Maailman maaseudun naisten päivää.
Hyvää sellaista teille kaikille!

Olin eilen illalla kuuntelemassa runoilija Heli Laaksosta.
Lounaismurteisen runoilijan
Keskikokoinen Perunannostokiertue
ulottui tännekin itäiselle maaperälle.
Jo vain, kyllä itäne ihmine sujuvasti kuuntelee
sitä lyhyttä ja nopeasti puhuttavaa kiält.
Esiintyjänä hän on niin taitava;
aika vilahtaa nopeasti tarinoita ja runoja kuunnellen.

"Itäse ihmise

Itäse ihmise,
kui hee ollenka mailmas pärjävä?
Hee jättävä syräme avamen kynnysmato al,
nii et tiäl saak näkky.
Ei hee murhetu
ei hee hualetu
ei hee pelkkä;
sanova vaa:
Ee kun hyvvee matkoo vuan.
Oot kuun valon kanssa kulun piällä.
Mikä heit vaiva.
Ei mee krymppy ottas syntyne oikken käsitet,
et jolla o ain valop pääl."

(Heli Laaksonen/ Raparperisyrän,
Sammakko, 2002)

Heli Laaksonen asuu tätä nykyä Lappi t.l.- ssä,
se kuuluu Rauman kaupunkiin.
Miulla on henkilökohtainen muisto Rauman Lapista.
Kummini oli syntyisin sieltä.
Kun 6- vuotiaana pääsin äidin kanssa käymään
Raumalla kummieni luona,
vierailimme myös Lapissa asuvan mummin luona.

Nyt seuraa järisyttävä murre- muisto.
Kummisetä joutui mörkövahdiksi, kun menimme
kummien tytön kanssa käymään pihan perällä.
Hän odotteli siinä ulkopuolella meitä
ja puheli sitten, että mitäs jos hiiri nyt tulee...
Meikäläinen, 6- vuotias, maalla hiiriin tottunut sanoi:
"Eihän siinä oo kun polokasta lotskaattaa piälle!"
Siinäpä murre- eroa!
En voi tiettä, kui se sanottas heiä kiälel...

"Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mun olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol,
kakluni ette."

(Heli Laaksonen/  PULU UIS,
Sammakko,2001)