Nallet metsässä

Mitäpä tässä muutakaan.
Marraskuun viimeisiä,
harmaita, lyhyitä päivän hetkiä.
Aamu valkenee sitten, kun ehtii.
Hämärä laskeutuu ennen kuin huomaatkaan!

 Konsta ja Eevert seikkailivat kivikoissa
toissa kevään huhtikuussa.
Ihan samanlainen maisema odottaa metsässä nyt,
marraskuun lopussa.

 Kestovihreät ja sammalet, kuuset, männyt ja katajat.
Kaikki muu ruskeaa ja levossa.

 Vaan eipä meillä hätiä mitiä.
Myöhön nautitaan ja ilakoidaan,
että jaksetaan taas kohti huomista!

 On meillä näitä,
kierrettäviä ja kiivettäviä!
Mahtuvat metsään, puitten väliin.

 Ja nallet kivien väliin...

 Tänne, näille kiville mahtuisi kiipeilemään
ja seikkailemaan enemmänkin... nalleja!

 Järkäleet.

Yksi kynttilä valaisi tänään.
Tajusin sen vasta päivällä;
nythän on ensimmäinen adventti!
Mitä yllätyksiä liekin edessä.
Niitä kohti mennään.

Ja valkeus meni

Luonto näyttää voimaansa.
Tuulee niin, että pellit vain rytisee.
Luminen maisema on vaihtunut
osittain vihreään.
Luonto halusi vielä muistella syksyä!
Polut ja tiet, jotka sitten kuitenkin
puhdistettiin lumesta;
ovat nyt pääkallojäätiköllä.
Varovaisuutta liikkumiseen...

Olin pari päivää Helsingissä.
Edunvalvontaa.
Kotona on taas hyvä olla!

Tänään on Lipin myymälässä
Jouluun kurkistuspäivä.
Tarjolla työnäytöksiä, riisipuuroa ja
Joulun tunnelmaa.
Tervetuloa!

Lunta!

Tämä vuodenaika.
Talvi.
Sulaan maahan satanutta lunta parikymmentä senttiä.
Hyvin jaksaa vielä kahlata.
Pysyykö lumi, jää nähtäväksi.
Valoisuus lisääntyi huimasti.
Pimein vuodenaika valkeni.
Valkoista, valkoista.
Kaunista ja puhdasta.
Ihmettä kerrakseen, vuodesta toiseen.

Metsäkin peittyi lumeen.
Enää ei erotu varvut ja sammalet.
Nallet painuu talviunille!
Valoisaa viikkoa, lumen kanssa tai ilman!

Talven alle piiloon

Niin pieni ja hento, haavoittuvainen.
Yksin.

Yksinkö?
Ei.
Suojassa metsän kätkössä.
Vanhojen kuusten varjeluksessa,
mäntyjen vuosisataisen viisauden alla.
Vierellä katajan sitkeyttä ja huumoria,
hiukan koivun ylpeyttä korkeuksista.
Yhdessä.
Keskellä.
Turvassa.

Lumen alle, piiloon, nukkumaan.
Horroksessa uutta virtaa pitkän pimeän yli.
Kohti uutta valoa, huomista.
Kevättä, vihreyttä ja voimaa odotellen.

"Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä.
Ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi..."

(Ultra Bra, sanat Anni Sinnemäki)

Viljo, Tampereelta

Kaivoin pakasteesta nallen.
Olin tunkenut sen sinne Tampereelta tultuani.
Näin meillä kotiutetaan vanhat nallet...
Oikein sydämellinen ja lämmin tervetulotoivotus!

Messupäivän päätteeksi katsastin nopeasti
keräilyosaston.
Siellä se istui, vanha silmäpuoli nalle,
puisen kuorma-auton lavalla.
Sanoin myyjälle, että vien pois tämän nallen,
kun et tästä tämän parempaa huolta pidä!

Minkäs sitä nalle karvoilleen taitaa!
Soma ku mikäkii.
Paulon sylissä se tutkailee jäisellä silmällään,
että mihinkäköhän on joutunut!

Uunin kyljessä uinailevat kissat
rauhoittivat Viljon sydämen.
Kyllä, tänne minä jään!

Korjaan ehkä avoimeksi kuluneet tassut.
Kerrassaan hurmaavan muotoinen nalle!
Nimesin sen linja-autossa Viljoksi,
kun muovipussin rakosesta esittelin sitä ystävälle.
Kyllä, nyt on Viljoo näkyny!
(Eikä edes maksanut paljoakaan!)

Ensilumi

Takana on yönseutu Tampereella,
Lipin matka Tampereen Käsityömessuille.
Ajelimme perjantaina, poiketen matkalla
muutamassa käsityökohteessa;
Korpilahdella kävimme Höyry-Galleriassa
ja Emalipuu-kaupassa.

Alhon Huopatehdas Jämsässä oli
mielenkiintoinen kohde.
Perheyritys on perustettu vuonna 1927.
Tiiliset tehdasrakennukset ovat 50- luvulta,
joissa toiminta jatkuu edelleen.
Eipä palele jalkoja enää,
ken sieltä huopakengät osti mukaan!

Lauantaipäivän vietimme Käsityömessuilla,
jotka olivat pullollaan
kädentaitajia eri puolilta maata.
Näkemistä ja kokemista oli aamusta iltaan.
Ei niitä turhaan mainosteta Suomen suurimmiksi!

Mietin, että minkähänlaista olisi ollut
olla siellä omien nallejen kanssa...
En ole oikein koskaan tykännyt
seisoa messuilla oman myyntipöydän takana.
Vaikka olen tyytyväinen tuotteisiini;
ja ainakin nalleja esittelen ylpeydellä,
niin se "itsensä myyminen" ei vain tahdo olla mieluisaa!

Ja ainakin tuommoisilla isoilla, valtakunnallisilla
messuilla kohoavat paikkamaksut pilviin;
ei sinne pienellä tekijällä ole varaa lähteä.

Edellisen kerran olen käynyt Tampereen Käsityömessuilla
kymmenen, viisitoista vuotta sitten.
Nyt sulatellaan tätä kokemusta seuraavat kymmenen vuotta...

Lumiraja yltää nyt meille asti.
Eilen illalla kotiin palatessa räntäsade alkoi
jossain Varkauden jälkeen.

Lunta tulee koko ajan lisää, vaakasuoraan.
Maisemassa syttyivät siis lumivalot!

Palautin linja-autossa istumisen ja
päivän ramppaamisen jälkeen kroppaa itselleni
ja tein metsässä kävelylenkin.
Kaunistahan siellä on!

Muisto ja Konsta harkitsevat asettumista talviunille.
Mie harkitsen jatkavani marraskuuta
valveilla, hereillä ja pirtsakkana.

Valoisaa viikkoa, toivottelen!

Pellava-enkelit - lumienkeleitä odotellessa

Luonnonläheisiä, yksinkertaisia ja pellavaisia
ovat miun enkelit.
Puupäisiä, villapäisiä, pitsihelmaisia
tai pellavaisia.

Villasiipisiä ja pellavasiipisiä.
Kaljuja, lettipäitä tai villejä pörröjä.

Mutta yhtä kaikki,
sydämellisiä ja hyväntahtoisia!

Joskus enkelin näkee puun tai pensaan oksalla,
joskus pilvenhattarassa ja jääkiteessä.

Yhtenä talvena katselin saunan lauteilta
kuusen oksalla keikkuvaa lumienkeliä.

Ja niitä lumienkeleitä tehdään taas,
kunhan lumi tulee;
saunasta hankeen pikaisesti juosten;
hiljaa tai karjuen...

Tai toppavaatteet päällä kaikessa rauhassa
hangen päällä käsiä ja jalkoja heilutellen.

Tähtitaivaan alla, revontulien loisteessa
tai keskellä päivää.

Piilossa metsän siimeksessä,
järven jäällä tai keskellä kylää.

Lumienkeleitä ja pellavaenkeleitä.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Enkeleitä ja nalleja

Pimeää, toistaiseksi lumetonta.
Iltaisin maisema on yhtä mustaa;
ei erotu tiet, kuusikot eikä taivaanranta.
Aamusta alkoi rätkimään räntää, isoja rättejä,
sulaan maahan.

On aika enkeleitten - ja nallejen.
Käsityöyhdistys Lipin myymälässä
valmistaudutaan vuoden lopun juhlaan,
joka alkaa J: llä.
Tänä vuonna Lipin Joulun teemana on enkeli.

Jokaiselle käsipuoleen enkeli,
niin on turvallisempi taivaltaa!

Piirtelin vanhan, kulmikkaan enkeliheikun rinnalle
uuden ja pyöreämmän version.

Siitä ajatus lähti eteenpäin.
Enkeli sai siipeensä roikkumaan pikkunallen.
Ja nalleheikku sai käpäläänsä pienen enkelin...
Jokunen myös pienen nalle-pennun.

Tämä on roskis-enkeli.
Ompelut sujahtivat mielestäni pieleen
ja nakkasin pikkuenkelin roskiin, hylkiön.
Sisko nappasi sen sieltä
ja niinpä se hylätty pääsi hänen enkeliheikkunsa
olkapäälle roikkumaan!
Onpa nyt siskolla turvaa kaksinverroin.

Hei, turvallista matkaa, nallet ja immeiset!

Siulle, miulle ja hälle!

Mittää järkkee oo.
Väkrätessä.
Ihan sama aika menee piskuisten tekemiseen,
kuin isojenkin, - mutta mukavaa!
Pellava- enkelit tulevat pian perässä.