Nuoriso on aina kritisoinut, että
onko pakko olla liina, kun pitää sitten varoa...
No, pyykkikone on sitä varten.
Kun lapset olivat pieniä,
se liina oli usein joku kerniliina - tai ei ollenkaan.
Mies muistelee, kun hän lähti lapsikatraan
kanssa käymään mummolassa
ja mie jäin itekseni kotiin;
olin siksi aikaa laittanut tuvan pöydälle
pellavaliinan ja nauttinut...
Pienet ilot.
Toissa päivänä kuopus kaatoi kahvimukistaan
pöytäliinalle kunnon annoksen.
No, oli se jo pian menossa pesuun muutenkin.
Pesin, mankeloin ja kun liina oli
yön aikaan sopivasti kuivunut,
leväytin saman liinan takaisin pöydälle.
Illalla, palattuani hakemasta nuorinta siskoa junalta,
löytyi pöytäliinalta yllätys.
Pojalla oli punajuuripurkki revähtänyt!!
Kyllä piisasi naurua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti