Olin tunkenut sen sinne Tampereelta tultuani.
Näin meillä kotiutetaan vanhat nallet...
Oikein sydämellinen ja lämmin tervetulotoivotus!
Messupäivän päätteeksi katsastin nopeasti
keräilyosaston.
Siellä se istui, vanha silmäpuoli nalle,
puisen kuorma-auton lavalla.
Sanoin myyjälle, että vien pois tämän nallen,
kun et tästä tämän parempaa huolta pidä!
Minkäs sitä nalle karvoilleen taitaa!
Soma ku mikäkii.
Paulon sylissä se tutkailee jäisellä silmällään,
että mihinkäköhän on joutunut!
Uunin kyljessä uinailevat kissat
rauhoittivat Viljon sydämen.
Kyllä, tänne minä jään!
Korjaan ehkä avoimeksi kuluneet tassut.
Kerrassaan hurmaavan muotoinen nalle!
Nimesin sen linja-autossa Viljoksi,
kun muovipussin rakosesta esittelin sitä ystävälle.
Kyllä, nyt on Viljoo näkyny!
(Eikä edes maksanut paljoakaan!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti