Sieltä se hiipii, marraskuu.
Nykii vähän mielen reunaa ja kyselee:
huomaatko, miten pimeää ja harmaata ja synkkää.
Hyppäätkö marraksen kyytiin
ja annat alakulon tulla?
Ei.
Hypätään kyytiin kyllä,
mutta nauttien tästä harmaantuvasta pimeän hyssystä.
Aurinkokin leikkii vielä pitkän päivän.
Aamulla se raivaa tieltään
kirkkaan oranssipunaisen maton.
Illan kajossa puolestaan levittäytyy niin kaunis,
sinipunaraidallinen taivaanrannalle.
Vain marraskuu sen taitaa!
Valoa ja iloa tähän vuodenaikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti