Mutta väliäkö hällä.
Harmaata, sumuista, sateisen tihkua.
Tiet ja pihat jäätiköllä tai sohjolla.
Mitäpä tuosta.
Huomenna voi olla jo toisin.
Peukalossa on rakko.
Eilisen nallentäytön jälkeen.
Onhan sekin jo jotain.
Tänään on paranneltava peukalo kuntoon.
Ja hyvä mieli eilisestä;
kävin esittämässä Joensuun Senioripihassa
"Minun metsäni"- tarinan.
Se koostuu metsäisistä ajatuksistani
valokuva- powerpoint- esityksen kera.
Vaistosin, että metsäterveiseni menivät perille.
Illalla vielä maailmanparannusta ystävän luona.
Paremmalta näyttää taas.
Tämä päivä.
Ja huominen.
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystävänsä."
(Risto Rasa/Metsän seinä on vain vihreä ovi, 1971 Otava)
on ensimmäinen ostamani runokirja.
Se maksoi 13 markkaa silloin v.1974.
Olin saanut äidiltä "omaa rahaa",
muistaakseni 15 markkaa.
Mie kävelin Viinijärven Kirja- ja Kemikalioon
ja ostin Kulkurivarpusen...
Kirja on vuosikymmenten lukemisesta ja selaamisesta
rispaantunut ja kulunut.
Käynyt kovin rakkaaksi.
Kulkurivarpunen ei todellakaan jäänyt ainoaksi.
Kirjahyllyt ovat täynnä kirjoja, pitkälti runoja.
Voisi kuulemma kirjastostakin lainata.
Ei se ole sama asia...
Jotain voi lainata,
mutta "oi"- kirjat pitää saada itselle ja omaksi!
Kuopuksella on sama vaiva;
hyllyt täyttyvät kirjoista.
Kuusista roikkuvat naavat kertovat samaa:
Täällä on hyvä hengittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti