tarkastamaan siellä meneillään olevan hakkuun.
Pöllit olivat jo siististi pinoissa.
Männikön harvennusala oli kesken ja
kauniit keltaiset Ponsset levähtivät pyhän yli.
Mutta lumikengillä pääsi helposti liikkumaan umpihangessa.
Kuuset olivat kietoutuneet talvilepoon lumipeiton alle.
Pilkahdus purosta,
siellä se iloisesti pulputti lumen alla.
Konsta, korpien kulkija.
Myllyn talviuni.
Saukon jäljet?
En tunnistanut.
Tämmöiset mietteet;
jospa levähtäisin kuusen juurella?
Tätä vanhaa karsikkopetäjää pitää tervehtiä
jokaisella käynnillä.
Se on niin liikuttavankoskettavanhellyttävä...
Tuleeko sitä kahvia...
Kevättä ja kesää odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti