Mielessäni soi Vesa-Matti Loirin esittämä
"Hyvää puuta".
Olen ollut saattelemassa äidin serkkua;
miullekin läheistä vierelläkulkijaa,
viimeiseen lepoon.
Sain olla kantamassa.
Ne ovat mieliinpainuvia ja koskettavia hetkiä.
Siinä tuntee itsensä aika pieneksi...
"Levon hetki nyt lyö, jo joutuvi yö
Pien armaani mun nuku lauleluhun
Siipi enkelin on suojas voittamaton
Senpä turvin sä saat nähdä untesi maat"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti