Viimeinenkin poikanen lentoon

"Jonakin päivänä lähtisit.
Huoneesi olisi tyhjä.
Vaateröykkiöt,
lehtiöt, luonnokset, maalausteline
ja kirjapinot
olisivat poissa.
Ja kaipaisin sinua niin
ja kysyisin, mihin menivät vuodet.
Jonakin päivänä lähtisit.
Ja nyt se päivä on tullut."

(Anna-Mari Kaskinen/Edessä oma elämä)
Kirjapaja 2006

Kuopus on muuttanut omilleen tässä kesän aikana.
Pikkuhiljaa.
Monta pientä muuttokuormaa on jo viety.
Ei kauas, mutta kuitenkin.
Jalat oman pöydän alle.

Onneksi matka ei ole pitkä.
Voi vaikka iltakahvilla poiketa, jos siltä tuntuu.
Tai käydä viikonloppuna pesemässä pyykkejään kotona.

Ja onneksi on kesä.
Nuorisoa pyörii talossa mukavasti.
Ei tunnu niin tyhjältä.
Talo.
Sydämessä kyllä kaivertaa...

Äiti se vain käy läpi ajatuksissaan
tätä elämää.
Sinne ne lentävät, yksitellen, kukin vuorollaan.
Maailmalle.

Kun lapsilla alkoivat omat jalat kantaa,
alkuun riitti tupa, viereinen huone.
Sitten pihamaa.
Ja sielläkin piti aina tietää, missä taaperot viilettää.

Muistan vieläkin sen tunteen,
kun esikoinen lähti ensimmäisen kerran
kaverin luokse naapuriin.
Yksin, pyöräillen.
Silmä tarkkana vahdin pellon takana
olevaa tietä, että milloin pikkumies
viilettää sillä kohtaa...

Kerhoon lähtemiset.
Eskariin lähtemiset.
Kouluun, kouluihin; lähelle ja kauas.
Armeijaankin.

Ilo.
On se ilo.
Kun lähtevät ja lentävät.

Sitä vain toivoo, että siivet kantavat.

Ja täällä on koti, jonne voi aina palata.

Pontus lähdössä, Finnian siellä jo odottaa kaveria.

"Näin sen kuuluu mennä,
sanovat vanhat. Sellainen on maailman meno.
Lapset lähtevät ja valokuvat jäävät.

Tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa,
että synnytys jatkuu,
poltot ja äitien parkaisut,
kun lapset lähtevät maailmalle
repuissaan unelmat,
äitien ohuet eväät."

(Anna-Mari Kaskinen)

Suo, Juhannus ja Konsta

Parasta kesässä.

Suon tuoksu.

Suolammen rannassa polskivat ahvenet.

Aurinko.

 Pitkospuut.

 Supulla olevat lakat.

Maariankämmekän tuoksu.

Yksinkertaisuus.

Tuuli; kesäinen ja lempeä.

Hyvät ja levolliset ajatukset.

Katse eteenpäin.

Toiveisiin kypsyvistä lakoista.

Jatkukoon kesä.

Jussi, juhannusviikon villikko, toivottaa Hyvää Juhannusta!

 Pihanurmen valkoapilikko houkuttelee
pientä nallen villikkoa seikkailuun.

Juhannusviikon nalle sai nimekseen Jussi.
Semmonen pörröinen, kämmenen kokoinen.
Kummityttö käydessään tunnisti jo nallessa
erään tuntemansa Jussin piirteitä!

Mitään selvää saa!
Yhtä karvaturria koko nalle!
Käytin kahta eriväristä karvaa
tämän nallen tekoon.
Siksikin siitä tuli enemmän kuin villi!

Jussi on menossa tekemään juhannustaikoja.
Seitsemän kukkaa tyynyn alle;
ja nehän piti poimia niin, että jokainen kukka on
eri aitauksesta...
Saunavasta nakataan jalkojen välistä saunan katolle...
Ja pyöriskellään ilkosillaan ruishalmeessa...
Mitä kaikkia niitä olikaan?

Jussi ja Naava, kämmeniset.
Ja kuopuksen maalaama nalle.

Oikein kaunista ja hyvää Juhannusta!

Kesän tikkaat

 Humala peittää jälleen navetan seinän
ja tikkaat vihreydellään.

Ulkosaunassa on humalaverho.
Vihreä.
Kesäinen.

Nalle-tallin oven karhulainen
vasta aloittelee pukemistaan.

Älä sammu aurinko

Kyllä on nallelle naurettu.
Ei millekkään niin paljon ihan äsken...
Ja ihmetelty.
Nallen nimeä.
Se on Sammu.
Muka niin outo nimi.
Eikä!
Nalle on niin nimensä näköinen!
Eikä se ole ollut nauramisesta moksiskaan,
naurattelee itsekin siinä mukana...

Uusimmassa Aarre- lehdessä oli juttua
saamelaisista ja poronerottelusta;
kuvassa pieni poika oli poron kanssa.
Poika on nimeltään Sammu.
Niin soma ja hellyttävä!
Ja juuri valmistunut nalle oli vailla nimeä.
Sammu siitä tuli.
 

Ensimmäiset mansikat on poimittu meidän talon vierstä, "särkältä"!

Sammu oli onnessaan mansikoitten lisäksi
niityn kukista; harakankellot, nurmitädykkeet,
ruusuruohot ja puna-ailakit...

 Ja päivänkakkarat, pienet auringot.

Se on Sammu!

Knuuti ja Konsta melkeinpä piirileikissä Sammun kanssa.

Ja Samuli Putro laulaa "Älä sammu aurinko..."
Sammu hymyilee vain!
Kyllä yhden nallen nimeksi passaa Sammu.
Vai mitä?

Tirkistys kesään

Tällä kohtaa kesää.
Juhannukseen enää viikko.
Se onkin nyt oikealla paikallaan.
Pikkukesä on pian ohitse.

Maisemassa vihreys tasoittuu;
haaveilemiini ja tilaamiini tuvan mattoihin
ei tähän aikaan kesästä saa enää vahvoja,
erisävyisiä raitoja mallattua.
Toukokuussa oli tienvarren puissa
juuri ne sieluni silmin näkemäni maton värit.
Matonkutoja sai varmaankin ajatuksestani otteen.
Syksyllä tai alkutalvesta nähdään tulos.

Sataa ropisee.
Tuulee.
Myrskyäkin luvattu.
Otetaan vastaan se, mikä tulee ja tuulee.

Aurinko porottaa taas jonain päivänä.
Villasukkapäivät vaihtuvat paljaisiin varpaisiin.

Elämässä parasta on juuri tämä hetki.

Riihen seinästä nähtynä joskus toukokuussa...

PORVOON MITALLA

 Käsityöyhdistys Lipin käsityömatka Porvooseen
on onnistuneesti takana.
Aurinko vasta nousi taivaanrannalle, kun joukko
käsityöimmeisiä nousi bussiin ja suuntasi Porvooseen.

Orvokkiloistoa Lipin myymälän edessä: Tervetuloa!

 Joensuusta kyytiin nousseet kertoivat kohtaamisesta
ruokapaikkaa etsineen juhlijan kanssa;
"Tiijättekö, vieläkö jostain saa ruokaa?"
Kovin suoraan ja hoipertelematta hän oli taivaltanut
ja huikannut hyvästiksi "Hyvät illanjatkot!"
Kello oli sentään hivenen yli neljän...
Aamuvirkut naiset olivat vasta heräilleet!

Aaretti odottaa ystävää Aamu-Usvan valokuusen katveessa...

Porvoo on täydellisen ihana ja kaunis
kesäkaupunki.
Päiväksi riittää katsomista ja kokemista yllin kyllin.
Olen pari kertaa käynyt aiemminkin,
ja Porvoon mitta ei petä!

Vertti ja ihanainen apilakori.

Porvoon Tuomiokirkossa soi urut komeasti.
Joku harjoitteli kuulemma konserttia varten.
Desibelit ylsivät kattoon...
Vaikka turistisesonki ei ole vielä täydessä vauhdissa,
oli liikkeellä erittäin paljon ulkomaalaisia ihmisiä.
Suomi, kesäinen ja eksoottinen maa!

Nuuk seikkailee koivikossa.

Teetee- myymälän lankahyllyköt pökerryttivät...
Isot kassilliset villalankoja lähti neulojien mukaan.
Jostain syystä miulla oli se kaikista suurin kassi!
No, ystävälle myös edullisia lankoja!

Vilmer, Mikkal ja Kastehelmi.

Brunbergin suklaatehtaan myymälä sai naiset
lähes sokerihumalaan heti aamusta.
"Brunberg, Hyvää Porvoon mitalla vuodesta 1871"

Reino, Aamu-Usvan satumaiset menninkäisentalot ja sienet.

Leukailin myyjälle, että tänne ei pitäisi naisia päästää,
mutta niin vain on ovet auki.
Myyjä vastasi vakavalla (tylyllä) naamalla,
että tietysti on ovet auki, kun me olemme täällä töissä...
Krhmmm.... 
kannattaakohan karjalaisen aina avata sitä suutaan?!

Aamu-Usvan keramiikkaa ja Louhi-Nallen kortit. (Isän vanhassa naulalootassa!)

Kun joukko naisia liikkuu porukassa,
- se on niin hauskaa ja kuuluu sekä näkyy.
Levähdystuokiossa jo puikot vilisivät käsissä
ja mukana kulkeva neule edistyi...

Pöllöjö ja pupuja.

Paluumatkalla suunnittelimme seuraavaa reissua.
Minne suuntaamme käsityönaisten kanssa?
Täältä "ettään periltä"
kun lähtee ihan vaikka kotimaahan,
- on matka aina pitkä.
Päiväselti reissaaminen vaatii
melkeinpä kaksi kellonympyrää,
että ehtii perille, olla siellä
ja vielä palata takaisin kotiin.

Tämä pupu on aika painava!

Aurinko laski mailleen, kun kotiuduimme.
Mutta mukana se kyllä paistoikin koko päivän ajan!

On se, sydän!

Nyt asetumme jälleen kotitanhuville
ja keskitymme omiin töihin.

Rafael on päässyt näyteikkunaan.

Käsityöyhdistys Lipin myymälässä on
tämän kesän teemana METSÄ:
porukalla on valmistettu metsäisiä käsitöitä
kaikkien iloksi.
Tervetuloa Liperiin!

Metsäinen pöytä. Kuvassa näkyy vähän huonosti, kun hyllyt ovat takana. Mutta metsä meillä on Lipissä läsnä!

Konsta ja lumipallot

Matka ei meinaa jatkua,
kun tien varressa on toinen toistaan
upeampia soita täynnä valkoista kauneutta...
Matkanteossa voi joskus olla parasta
itse matka, eikä perille pääsy?
Elämyksiä poimien...

 Suo heittelee lumipalloja keskellä kesää!

Käki kukkui, aurinko paistoi,
suopursut tuoksuivat.
Ja tuuli heilutteli suovilloja ihan mielensä mukaan.
Kesä!
Miten kaunista luonto meille antaakaan!

Kohta lumipallot sulavat,
ja kesä jatkuu.

Yksi uusi nalle ja kissaseuralaiset

 Haisuli palailee retkiltään,
naukuminen kuului jo kaukaa "särkältä" asti:
Mie tuun, mie tuun, mie tuun!

Mikäs ihme täällä tien reunassa odottaa?

 Tutkitaanpa tarkemmin...

Nuuhkitaan...

ja otetaan omaksi.
Merkitty nalle!
Haisulin matka jatkuu ruokakupille!

Tästä nallesta tuli Steffan.
Näitä nyt jostain syystä valmistuu,
kesäisiä nalleja.
Pikkuhiljaa. Ahkeroiden, uurastaen.
(Eihän ne nallet synny ihan tuosta vaan;
nappia painamalla ja tuotantolinjaston käynnistämisellä...)
Sateisten ja koleitten päivien saattelemana
olen joutanut Nalle-tallissa istumaan.
Välillä on toki aurinkokin näyttäytynyt!

Hämyisästi aitan oven kynnyksellä.
Hämyinen on tämäkin Steffan.
Harmaja, mutta ei suinkaan huomaamaton.
Lempeä ja rauhallinen nalle tuntuu olevan...

Toinen kissa nallea ihmettelemässä.
Viiru vanhanen.

Kumpi se silittelee?

Ja kolmaskin kissa.
Toffee kummasteli nallekaveria.
Tämänkö vieressä muka pitää unoset ottaa?

Kissat ovatkin saaneet tällä viikolla hellää hoivaa,
kun nuoret Lappeenrannasta ovat olleet täällä.
Oma Maukka ei ollut mukana,
joten talon kissat ovat saaneet kissasilittelyjä.
Kehrääminen on äitynyt välillä hyvinkin äänekkääksi!
Kissat osaavat kyllä noukkia rusinat pullasta...