Tämä Suomemme, tämä Hiljainen kansa

Koko maailmaa ja Suomeamme koetellut ja edelleen koetteleva Korona-epidemia mullistaa
monen suomalaisen koko elämän, arjen, loman, lomasuunnitelmat ja kesän.
Toivottavasti matkailu kotimaan kohteissa lisääntyy,
eurojen kierrättäminen omassa maassa lisää elinvoimaisuutta.
Kohteita löytyy Hangosta Utsjoelle. Jokaiselle jotakin.
Luontoa, retkeilykohteita, kulttuuria, hiljaisuutta ja toivottavasti kasvavassa määrin myös hulinaa.

Kuten olen monesti sen kertonutkin; mie en kaipaile ulkomaille.
Lentopelko on hyvä syy välttää lähtemästä merta edemmäs kalaan, ja nousen lentokoneeseen
vain äärimmäisessä tilanteessa.
Semmoinen olisi ollut edessä huhtikuun lopulla;
Käsityöyhdistys Lipin suunnittelema keväinen käsityömatka Osloon peruuntui
ja toteutunee vuoden kuluttua - jos toteutuu.

Toisille annan toiset tehtävät...
Korona-aika ei sinällään ole muuttanut elämää täällä maalla ja metsän keskellä.
Ystävien tapaamiset ovat olleet pannassa, mutta nythän voi jo ihan luvankin kanssa tavata.
Ravintolat ja kahvilassa käynnit eivät ole enää vuosiin kuuluneet miun arkeen.
Konsertit kyllä - perutuiksi tulivat Neljä Ruusua ja Aino Venna;
ja juhannusaaton Hassisen Koneen Kerubin keikan siirtyminen vuodella harmittaa.
Mutta jos varasuunnitelmat toteutuvat, niin edessä on siskon kanssa Lieksan metsäseikkailu;
ehkä se onkin taas meikäläiselle sitä parasta.
Vanhat kuuset vain rokkaavat mukanamme, jos vetäisemme metsän keskellä
"Levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat..."

Pienistä hetkistä koostuu elämä.
Pienistä iloista.
Vähän onkin paljon.
Kaikki tapahtuu meissä, tässä ja nyt, pään sisällä.

Tämä Hiljainen kansa puhuttaa jokaisen kerran, kun sinne vain pääsee.
Se on osoitus sitkeydestä, syrjäisen seudun elinvoimasta.
Kaikki on täällä, tässä ja nyt, lähellä.

Vanha nalle Joona

Mistä näitä nalleja tulee...

Alku; kevättä ja kesän lupausta

 Kevät on uuden alku.
Pyhäaamun rauhassa valmiiksi tehty nalle sai nimekseen Alku.
Nalle-tallin ovi oli auki, aurinko ja linnunlaulu tulvivat sisälle.
Pääskyset olivat pesänrakennuspuuhissa oven yläpuolella, navetan räystäällä.
Sitä lennon riemua, laulua, elämää!

 Ensimmäiset voikukat avautuivat nallelle...

Pieni Alku.
Kaikki alkaa pienestä...ja kasvaa suureksi...

Vielä Lieksan tunnelmia helatorstailta

Nämä keloutuneet kannot pysäyttävät aina.

Lammen rauhaa.

Tässä istun.
Hyvä olla.
Ajatuksissani.

Jokainen mänty oma yksilönsä.
Tässäpä kasvan ja kiemurtelen elämän käänteissä...

Kalastaja.
Hän paineli niin, että hetteikkö vain hyllyi askelten alla...
Sanoi, että pitää osata lukea mättäitä; niin että kestääkö se astua vaiko ei...
Mie olen tullut vähän enempi varovaiseksi sen muutaman vuoden takaisen
lammen rantahetteikköön uppoamiseni jälkeen - ainakin yksin liikkuessani.
Kun on kavereita mukana, onhan se turvallista; saa vetoapua...

Jäkälikkö.

Taas hyvä päivä Lieksassa

 Hyvin kului Helatorstai Lieksassa.
Kalastajapojat kokeilivat, antaako Ahti ahventa; mutta eivät ne antautuneet.
Luontohoivaa auringon ja tuulen kera tarjolla kuitenkin.
Sitä parasta.

 Tuppaita!
 Sammakot olivat liikkeellä; kutukuplamattoja oli siellä, täällä.

 Jokaiselle oma jakkara!

 Konstan köllöttelyt.

 Sitä parasta...
Aina semmoinen tunne, että voisinpa jäädä tähän.
Vanhojen kuusten kuiskintaan...

 Korvasienivauvatkin olivat heräilemässä kevääseen.
Tiun kokoinen sieni...

 Männynkäppyröitä, käppyrämäntyjä.
Suon tuoksut heräilemässä pikkuhiljaa...

Tiu ja Aurora mukana leikissä.

Konstan nimipäivä

Kokalmus, Hossan kansallispuisto syksyllä 2017

Tänään on Konstan nimipäivä.
Konsta, reissukaverini.

Leipäkortti 101 vuoden takaa

Kaappeja siivotessani kävin läpi Komperon kotiseutumuseon papereita,
jotka olivat jämähtäneet meille miehen kotiseutumuseon sihteerivuosien jäljiltä...

Tämmöistä on ollut elämä vuonna 1919.
Leipäkortilla evästä.
Vähän erilaiset oltavat verrattuna tämän päivän yltäkylläisyyteen.
Kaikkea on, kaikkea on, kaikkea pitää olla ja kaikkea pitää saada...
Kaupoissa on kymmenien metrien hyllyt täynnä valikoimaa kaikesta mahdollisesta
ruokatarvikkeesta, tavaran paljoudesta puhumattakaan.

Voi hyvää päivää.
Tätä päivää.
Ja elämää sata vuotta sitten.
Pieninä saksittavina ruutuina leipä maailmalla...

Silva

Tämä nalle valmistui huhtikuisen raekuuron hetkellä.
Valkoiset, pyöreät rakeet pompottivat vihreälle sammalelle.
Nalle sai raekuurokasteen!
Näillä eväillä se pärjää elämässä, eikä taivu vastoinkäymisten edessä...

Nalle on Silva, reilun kämmenen kokoinen paksukarvainen pörhöttäjä.
Se on kevään pörhöttäjä, ei talven törröttäjä.

Nalle Keltainen

En voinut vastustaa!
Sain tässä keväällä viestin kuvien kera, että olisinko kiinnostunut vanhasta nallesta...
Se on ihan turha kysymys nalleihmiselle!
Olin muutama vuosi sitten ostanut Nalle Sinisen; se nalle, joka vaati paljon pesua ja korjaamista.
Tämä Nalle Keltainen oli samasta perheestä; siskokset olivat saaneet nallet enoltaan pieninä tyttöinä.
Lämmin läikähdys kävi mielessäni, kun nyt tätinsä nallea myymässä ollut muisti minut ja halusi kysyä, olenko kiinnostunut tästäkin nallesta...
Nallet pääsisivät eläkepäivikseen jälleen yhteen!
Nalle Keltainen oli hyväkuntoinen ja puhdas; vain korva repsotti irti ja silmät sekä kirsu olivat kadonneet.
Se oli elellyt vuosikymmenet Tukholmassa.
Tietäähän sen, ettei semmoisista reissuista saata nallekaan ilman vaurioita selvitä...

 Nalle Keltaisen uudet ruskeat silmät ja napakka kirsu sekä suu ja kiinni ommellut korvat.
Näillä mennään.

 Toukokuun alun auringon lämpö ja keltainen nalle...
Tätä on elämä.

 Lapsuuden nalleystävät jälleen yhdessä!
Niin voi elämä ja matka kuljettaa nalleja.
Tarinaa näyttää riittävän iloisessa jälleennäkemisessä!

Vanhassa vara parempi

 Muutama tunnelmakuva remontoidun huoneen kalustamisesta.
Se hakee edelleen muotoaan, mutta Ikeaan ei todella ollut tarvis lähteä,
niinkuin joku ehkäpä ihan piruuttaan kyseli...
Hilja-serkun perintökiikkutuoli löysi paikkansa huoneen nurkasta ja haluaa jäädä siihen.
Siinä on hyvä istua; kiikkutuolissa on vanha henki ja hyvät, lämpimät ajatukset mukana.

 Lundian kirjahyllyt, jotka olen hankkinut jo 80- luvulla.
Nyt ne siirtyivät viereisestä huoneesta tänne.
Ja täyttyivät kirjoilla...
Nallet hyppäsivät myös hyllyille; lukemaan, tutkimaan ja tarkkailemaan.
Sekä pehmentämään kirjahyllyn kovuutta!
Vanhat matkalukut kätkevät sisäänsä neulojan villalankavaraston.

 Leonard ja Cohenin kirjat...

 Halla satujen äärellä...

 Eevert ja Lumipyry seikkailevat Esko-Pekka Tiitisen parissa...

 Taulun pitelijä!

 Kierrätyssänky odottaa nukkujaa.
Ompelin sängynpeiton kahdesta päällekkäisestä vanhasta pellavalakanasta.
Lakanat olivat käyttämättömät, edellisen sukupolven omin käsin kutomat;
nyt ne pääsevat käyttöön, eivätkä ole vain piilossa laatikossa.
Lattialla komeilee ystävän virkkaama upea matto.

Verhokokeilut ovat kesken.
Päätyykö Miina Äkkijyrkän lehmät katselemaan ikkunasta navetan suuntaan,
vai laitanko äidin ja tädin pitsilakanat verhoiksi?
Jää nähtäväksi.
Nallet ovat vallanneet huoneen; ja sehän sopii.

Pikkuisen korona- remonttia

 Pitkään remonttilistalla ollut huone päätyi tänä keväänä Pintaremontit Otrosen käsittelyyn.
Olin tehnyt remonttia vanhan puolen huoneissa viimeksi vuonna 1986;
sen ajan tyyliä: puolipanelia ja tapettia.
Tyttärien vallatessa huoneen, annoin heille vapaat kädet laittaa se mieleisekseen.
He vaihtoivat tapetit ja se sai vuosien kuluessa erilaista maalia pintaansa jo kaksikin kertaa...
Nyt lopultakin halusin huoneen 2020- luvulle...
Remontti antoi vauhtia myös siihen kuuluisaan konmaritukseen... olen päiväkaudet käynyt läpi papereita, kirjoja ja tavaroita.
Kirjafriikille kirjojakin vain kertyy ovista ja ikkunoista.
Kaapit ovat myös vaihtaneet paikkaa ja osa on saanut lähteä jatkokäsittelyyn...

Huoneessa uusittiin lattia (se sata kertaa aina entisen päälle maalattu...)
Hiomalla lattia olisi saatu kuntoon, mutta siinä ei olisi kuitenkaan enää hiomisen jälkeen säilynyt vanhan lattian notkuva henki; - ja se jumalaton pöly...
Lattian alta löytyi isän puumerkki vuodelta 1968.
Nyt vaihdettiin ne "karhuntaljat" eli lasivillat ekovillaan.
Ekovillan alle jätettiin noin 30 cm olki-sammal-sahanpuru- eristekerros, joka oli ihan ok.
Paperisen rehusäkin aikatiedot saivat jäädä paikoilleen; se on historiaa.
Lisäsin lattian alle omat puumerkkini ja päivän Karjalaiset ja Maaseudun Tulevaisuudet...

Lattia käsiteltiin pähkinäpuun sävyisellä puuöljyllä.
Seiniin tuli puukuitulevy ja tapetti; katto maalattiin.
Valaisin on Komperon koulun entinen valaisin.
Semmoista ei löytynyt mistään kaupasta, mutta onneksi meidän navetan vintiltä löytyi!

 80- luvun alussa vanhan tiiliuunin tilalle vaihdettu tulikiviuuni antaa lämpöä.
Puulämmitys oman metsän puilla - näitä hyviä tekoja tänäkin päivänä.

 Ja se hirsiseinä!
Yhdelle seinälle jätin näkyville hirsiseinän.
Terveisiä ja tunnelmia vuosisatojen takaa.
Edelliset sukupolvet kääntyvät jälleen haudassaan...

Tämä se on parasta. 2020.
Nautitaan elämästä eläessä!

Äiti

Hossan kansallispuisto, Kokalmus. Syksyllä 2017

                      Äiti. . .
                      Muistoissa; kaukana, mutta aina lähellä. . .
                      Joku tuoksu, kukka, sana, mikä tahansa - voi tuoda äkkiä äidin mieleen. . .
                      Vasta uunista otetun ruisleivän tuoksu. . .
                      Sinivuokko. . .
                      Kirje. . .
                      Lehmän kaulariimu. . .
                      Ja se ikävä saattaa iskeä nopeasti. . .
                      Se äiti-ikävä. . .
                      Nämä juuret, lenkkinä sukupolvien ketjussa. . .
                      Niin paljon kysymyksiä, joihin olisi halunnut äidiltä vastauksen. . .
                      Kiitos elämästä, äiti...

                      

Sinivuokkometsä

 Se näkyy sinisenä kauas, ihan kuin taivaanranta
Ne on sinivuokot, kun ovat levittäytyneet metsää kohti
En tahdo saada silmiäni irti
Kevään airueet

 Sinisiä, sinisiä, punertaviakin

 Pietro, pojan sininen nalle

 Köllöti, köllöti

Mäntymetsää ja sinivuokkoja
Kevään kukkivaa kauneutta