Nalle Keltainen

En voinut vastustaa!
Sain tässä keväällä viestin kuvien kera, että olisinko kiinnostunut vanhasta nallesta...
Se on ihan turha kysymys nalleihmiselle!
Olin muutama vuosi sitten ostanut Nalle Sinisen; se nalle, joka vaati paljon pesua ja korjaamista.
Tämä Nalle Keltainen oli samasta perheestä; siskokset olivat saaneet nallet enoltaan pieninä tyttöinä.
Lämmin läikähdys kävi mielessäni, kun nyt tätinsä nallea myymässä ollut muisti minut ja halusi kysyä, olenko kiinnostunut tästäkin nallesta...
Nallet pääsisivät eläkepäivikseen jälleen yhteen!
Nalle Keltainen oli hyväkuntoinen ja puhdas; vain korva repsotti irti ja silmät sekä kirsu olivat kadonneet.
Se oli elellyt vuosikymmenet Tukholmassa.
Tietäähän sen, ettei semmoisista reissuista saata nallekaan ilman vaurioita selvitä...

 Nalle Keltaisen uudet ruskeat silmät ja napakka kirsu sekä suu ja kiinni ommellut korvat.
Näillä mennään.

 Toukokuun alun auringon lämpö ja keltainen nalle...
Tätä on elämä.

 Lapsuuden nalleystävät jälleen yhdessä!
Niin voi elämä ja matka kuljettaa nalleja.
Tarinaa näyttää riittävän iloisessa jälleennäkemisessä!