Tämä Suomemme, tämä Hiljainen kansa

Koko maailmaa ja Suomeamme koetellut ja edelleen koetteleva Korona-epidemia mullistaa
monen suomalaisen koko elämän, arjen, loman, lomasuunnitelmat ja kesän.
Toivottavasti matkailu kotimaan kohteissa lisääntyy,
eurojen kierrättäminen omassa maassa lisää elinvoimaisuutta.
Kohteita löytyy Hangosta Utsjoelle. Jokaiselle jotakin.
Luontoa, retkeilykohteita, kulttuuria, hiljaisuutta ja toivottavasti kasvavassa määrin myös hulinaa.

Kuten olen monesti sen kertonutkin; mie en kaipaile ulkomaille.
Lentopelko on hyvä syy välttää lähtemästä merta edemmäs kalaan, ja nousen lentokoneeseen
vain äärimmäisessä tilanteessa.
Semmoinen olisi ollut edessä huhtikuun lopulla;
Käsityöyhdistys Lipin suunnittelema keväinen käsityömatka Osloon peruuntui
ja toteutunee vuoden kuluttua - jos toteutuu.

Toisille annan toiset tehtävät...
Korona-aika ei sinällään ole muuttanut elämää täällä maalla ja metsän keskellä.
Ystävien tapaamiset ovat olleet pannassa, mutta nythän voi jo ihan luvankin kanssa tavata.
Ravintolat ja kahvilassa käynnit eivät ole enää vuosiin kuuluneet miun arkeen.
Konsertit kyllä - perutuiksi tulivat Neljä Ruusua ja Aino Venna;
ja juhannusaaton Hassisen Koneen Kerubin keikan siirtyminen vuodella harmittaa.
Mutta jos varasuunnitelmat toteutuvat, niin edessä on siskon kanssa Lieksan metsäseikkailu;
ehkä se onkin taas meikäläiselle sitä parasta.
Vanhat kuuset vain rokkaavat mukanamme, jos vetäisemme metsän keskellä
"Levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat..."

Pienistä hetkistä koostuu elämä.
Pienistä iloista.
Vähän onkin paljon.
Kaikki tapahtuu meissä, tässä ja nyt, pään sisällä.

Tämä Hiljainen kansa puhuttaa jokaisen kerran, kun sinne vain pääsee.
Se on osoitus sitkeydestä, syrjäisen seudun elinvoimasta.
Kaikki on täällä, tässä ja nyt, lähellä.