Sevettijärvi; Jänispää- tunturi

Sain siis viettää ihanan viikon Inarin Sevettijärvellä ystäväni kanssa.

Tyttäreni on toista vuotta siellä töissä.
Olimme varanneet majoituksen Porotila Toini Sanilasta, jossa käytännössä kävimme vain saunomassa ja nukkumassa. Kaiken muun ajan viiletimme pitkin tuntureita, polkuja, metsiä ja myös Norjan puolella.
Nämä kuvat ovat Jänispäältä.

Ruska ja maaruska levittäytyi kaikkialla valtavan kauniina loistona.
Kyllä Pohjois-Karjalan ihminen oli mykistynyt ja ihastunut kaikkeen näkemäänsä...

Lähellä ja kaukana, silmän kantamattomiin...

Konsta ja Joosua, kaverit.
Joosua on nalle, jonka olin aikoinaan tehnyt edesmenneelle kummitädilleni ja nyt se on ystävälläni.

Jänispään laella oli kaksi poroa, jotka vähän seurailivat meitä.
Yhdessä vaiheessa, kun kuvailin jotain maassa maaten; porot olivat tulleet huomaamatta aika lähelle, mutta häipyivät kyllä kauemmaksi, kun vähän metelöitiin...
On porojen rykimä- eli kiima-aika ja on oltava hiukan varuillaan hirvaitten ajatuksista!

Pikkuiset nallet poseeraavat. Aurora ja Tiu sekä ystäväni tekemät nallet Veikka ja Viena.

Ja eihän se ole patikointi mitään, ellei ole eväät!

Monta ajatusta kulki koko ajan mukana, monessa tasossa. Tunteet risteilivät ilon ja surun maisemissa.

Tämä hetki jäi mieleen. Ja moni muu hetki myös...

Näkymät latistuvat kuvissa...
Mutta kauas näkyi ja kaunista oli.
Kyllä sydämeni jäi näihin maisemiin... Tiesin sen kyllä etukäteen.
Vuosi sitten lyhyeksi jääneellä vaelluksella Hetta - Pyhäkeron maisemissa se jo iski tietoisuuteen.
Mutta Lappihan on siellä, eikä karkaa. Pitää päästä uudelleen!
Tuolla suunnalla Lappia ei ole semmoista turistiruuhkaa, kuin suositummilla alueilla.
Saatiin aika rauhassa liikkua eikä muita patikoijia juuri näkynyt.