Lokakuinen metsä on täynnä hiipuvia kesän värejä. Vihreä vaihtuu keltaisuuden kautta vaaleaksi ja harmaaksi ja häviää.
Mystinen metsä ja sen antama voima kuljettaa meitä talveen...
Aion nauttia väriloistosta pitkään.
Vernu; viskoosinalle, kävi kuvauttamassa itsensä koivunlehtimaton päällä.
Tuuli vaakatasossa navakasti, kunnes alkoi satamaan. Ja illalla aukesi aurinko!
Keltaisuus häikäisi!
Se on syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti