Norjan rannikolla sijaitseva Pykeijä on aikoinaan ollut suomalaisten asuttama;
edelleen siellä kuulee puhuttavan myös meidän äidinkieltä.
Pikku Suomi on Urho Kekkosen tokaisun perusteella annettu nimi.
Ajomatka Näätämöstä Pykeijään on niitä huikaisevan kauniita ja jylhiä maisemia, jotka yhä pyörivät silmissä ja tulevat uniin... Ja joka puolella on meri...
Siellä oli ollut sateista pari viikkoa, mutta lauantai oli niin aurinkoinen ja kaunis, kuin vain voi olla!
Kannattaa tutustua tähän Pykeijässä syntyneeseen ja siellä elämäntyönsä tehneeseen vahvaan ja sydämelliseen naiseen.
Kirja odottaa yöpöydällä lukemiseta.
Osaan sen ulkoa...
"Niin Nyyti lähti siitä meren rantaan
ja löysi näkinkengän, suuren, valkean.
Hän astui varovasti hienoon santaan
ja tuumi: löysin ihmeellisen maailman.
Ja hattuunsa hän kauniit kivet keräsi
ja meri oli tyyni ja yö heräsi,
ja kauaksi on jäänyt hemuleitten raskas tömistys
ja mörön kauhistava mörköys.
Siis nyyti riisui kenkänsä ja huokasi: hohoi,
on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi?
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois: yksinään
ei kukaan nauti edes näkinkengästään."
Jäätiin iltaan asti, kun sattumalta kuulimme illalla olevasta konsertista kirkossa.
Tunnettu norjalainen kuoro Vokal Nord & Kristin Mellem esittivät lauluja kveenin kielellä.
Muutama laulu tuli myös suomeksi; mm. Villiruusu.
Niin kauniit äänet, että olipa nautittavaa kuultavaa ja huipennus päivälle.
Pykeijä antoi kauneutensa ja kallioisen julman herkkyytensä koettavaksi meille kävijöille.
Tunnettu norjalainen kuoro Vokal Nord & Kristin Mellem esittivät lauluja kveenin kielellä.
Muutama laulu tuli myös suomeksi; mm. Villiruusu.
Niin kauniit äänet, että olipa nautittavaa kuultavaa ja huipennus päivälle.
Pykeijä antoi kauneutensa ja kallioisen julman herkkyytensä koettavaksi meille kävijöille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti