Sirpiäisen pönttö

Pari vuotta sitten rakentelimme
Käsityöyhdistys Lipin porukan kanssa
linnunpönttöjä myyntiin.


Olimme menossa Karjalan Messuille
ja linnunpönttöjen myynnillä oli tarkoitus
saada kerätyksi katetta paikkamaksulle.

Teimme linnunpönttöjä sekä uudesta,
että vanhasta, harmaantuneesta laudasta,
joita toimitin pöntöntekotarvikkeiksi.
Meidän puuseppä sahasi laudat valmiiksi osiksi,
joista sitten etsimme toisiinsa sopivat kappaleet.

Puuseppämme sanoi, että jos lintu saa
päättää, se ottaa vanhasta laudasta tehdyn pöntön.
Meillä oli oikein hauskaa, kun kasailimme
pönttöjä toinen toisensa perään.
Montakaan pönttöä ei ole enää jäljellä Lipissä.
Toivottavasti linnut ovat löytäneet kotiin!

Yhdessä laudassa oli oksanreikä sopivasti keskellä.
Sanoin ottavani sen itselleni, ja kokoavani
sen ympärille kotona oman pöntön.

Toiset naureskelivat, että mikä lintu
se tulee noin pienireikäiseen pönttöön asumaan.

Mie sanoin, että "sirpiäinen".
Kysyivät, että mikä lintu se se on?
Sanoin, että se lintu on sirpiäinen,
joka tulee asumaan tätä pönttöä!

Sirpiäistä ei ole vielä näkynyt!
Joku lintu joskus visertelee ja tutkii pönttöä,
mutta ei se ole ollut sirpiäinen...
Asetin pöntön ihan vain koristeeksi
ja somisteeksi työtallini oven pieleen.
Varsinainen taidonnäytös on tämä pönttö
ja sen kiinnittäminen...
Päätin, ettei haittaa, vaikkei se olekaan
ihan pöntöntekosääntöjen mukainen...
Seinällä, räystään alla se on suojassa.
 

Tämä ei ole sirpiäinen.
Tämä on Aatto.
Melkein mahtui sisälle pöntön aukosta!

Sirpiäisen tarina elää.
Odotan yhä sitä.
Pönttö.
Valmiina.

                        -        -       -       -       -

SATAA!
On satanut yhtäjaksoisesti jo toista vuorokautta.
Meidän talo on 1800- luvulla pystytetty
viisaasti mäen päälle, metsän reunaan.
Sadevedet valuvat pois, alaspäin...

Kesän lämmin viikko ol ja män?
Saimme kylvötyöt tehdyiksi viikko sitten.
Siellä se kauransiemen nyt likoaa mullan alla.
Kylvämisen jälkeen tehtävä maanpinnan tiivistäminen
jyräämällä jäi tekemättä sateiden alettua.
Nyt on odotettava kuivahtamista.

Yli 30 mm eilisaamusta-, ja lisää tulee koko ajan.
On hanat jääneet auki...
Pian loppuu toukokuu,
ja kesäkuussa alkaakin oikea kesä!?

Nyt suuntaamme ystäväperheen tyttären
YO- juhliin hiukan pohjoisemmaksi.
Tilatut karjalanpiirakat odottavat pakasteessa.
Jospa se aurinko näyttäytyisi kaikille
valmistuneille juhlijoille!

Kissa-pläjäys

Haisuli,

ja sen karvat.

Haisuli edestä.

Viiru takaa.

Ja Viirun karvat.

Viiru edestä.

Viiru ja Haisuli.

Ja sitten tässä asennossa.

Toffee, käypäläinen Jyväskylästä.
Että kissasta näkeekin, miten se nauttii!!

Viirun aurinkohetki.

Pahuksen nallet ovat vallanneet makuupaikan.

Ja tämänkin tuolin.
Pitkään Viiru pyöri ja mietti, miten päin
se mahtuisi samalle tuolille.
Puskeutui sitten vain Reetrikin syliin unille!

Haisuli onnesta yrmykkäisenä,
kun poika on päivittäin sitä muttuuttamassa!

Kai se on niin tottunut omistajaansa,
kun on pennusta saakka saanut hyvää sylihoitoa.

 Tämä nukkuu päivät ja reissaa yöt...

Taas oli metsä tarpeen

Metsä.
Anna se voima tänäänkin.
Tarvitsen.
Tarvitsemme.

Sakarias, vierailulla.

Ei meillä ole muuta, kuin juuri tämä hetki.
Elämässä.
Tällä kohtaa.
Pidä kiinni siitä.
Juuri nyt.

Samuel, Konsta ja Eevert.

Onhan ne muistot.
Ja unelmat.
Eilinen.
Ja huominen.

Konsta ja Eevert.

Kuusen kyljestä voimaa.

Konsta, Eevert sekä Samuel ja Sakarias.

Pitää uskaltaa heittäytyä.
Elämä kantaa.

Jo yksikin ilahduttaisi.
Mutta niitä on koko metsä täynnä.
Pieniä, isoja iloja.

Suojassa.
Turvassa.
Sydämeni huolinurkassa.

Pysy siellä.
Pidän huolta sinusta.

Polku jatkuu.
Ja elämä.

Kotiutumisia ja avautuvia versoja

Poika on muuttanut kesäksi kotiin.
Mistä sille sitä tavaraa on oikein kertynyt?!
Äiti saa jatkuvasti kuulla kommentteja
romujen keräilystä...
No. Ehkä pojan omaisuus on ihan sitä luokkaa,
mitä opiskelija kämpässään perus- tarvitsee!
Pientä järjestelyä, että mahtuvat evakkoon.
Sänkypaikkahan pojalla on ollut täällä kotona
kaiken aikaa, mutta se muu irtaimisto!

Tämä pieni Dio-vintiö oli kivunnut
lampukkaan roikkumaan ja kiikkumaan.
Hyvin olivat nallet kaupungissa viihtyneet.
Mutta maaseudun rauha on silti parasta!

Joonatan- nalle oli uupunut tuuletuttuaan
ulkosalla koko päivän.
Just ja just jaksoi retkottaa pianon päällä,
nuottikasassa.
Ilmeisesti kuullut kyllikseen Mieslaulajien laulua,
kesä sujuisi vaikka ilmankin...

Metsät täynnä käenkaalia.

Katajainen kansa.

Kuusenkerkkäsiirappia!

Saniaisen syli.

Koivun siitepölystä olemme saaneet oiteita.
Jotkut allergisia, jotkut henkisiä...
Kun on ihan pakko pitää ikkunoita auki-,
(kun ovat menossa nämä kesän ensimmäiset,
toivottavasti ei viimeiset, helleviikot)
siitepöly leviää sisälle joka paikkaan.
Pitää vain pyyhkiä välillä pois,
keltainen kerros luonnon omaa.
Kai tämä kohta helpottaa.
Seuraavaksi pölyää kyllä männyt...

Kuusen karistamat.
Ylimääräiset.

Ukkosen uhkaa.
Ensin pienet pilvipallerot tiedustelemassa...

... sitten vyöryi itse isäntä.
Mutta kuluneen viikon ukkosrintamat kulkivat
meidän ohitse, molemmin puolin.
(Helepotuksen huokaus!)

Kuvaan ei saa kiinni sitä pilvien mustaa ja synkkää.
Kauniiltahan tuo vain näyttää...

 Ja ne tuomet.

Ovathan ne valkoinen kaunistus näin alkukesällä
siellä metsän reunassa...

Olkoot.
Ei niitä hävitettyäkään saa...

Kukkivat saskatoonit.