Maakuntamatkailua Kesälahdella

Vietin viime perjantain Kesälahdella.
Siellä oli MHY- Pohjois-Karjalan järjestämä
Metsänomistajien päivä metsätaitokilpailuineen.
Kilpailuun en osallistunut, mutta päivä oli mukava
ja piristävä kattaus metsäasiaa.
Vierailin samalla metsäystäväni luona
Puruveden rannalla.

Louhisaari.
Kuinka se tuntuikaan niin kovin tutulta!?
Takana jossain on Punkaharju
ja oikealla kaukana Kerimäki.

Hiekkarantaa...
Kaunista, kovin kaunista.

Kirkas ja puhdas Puruveden vesi.
Ei mikään ihme, että Puruveden muikku
on saanut  EU-n nimisuojauksen.
Kuten karjalanpiirakka tai Lapin puikula.
Paikkakunnan erikoisuuksia.

Konsta vei Altin rantakiville seikkailemaan.

Onpas se pieni tuo Altti...

hakee ihan selvästi turvaa Konstan kainalosta...

(Nämä Konstan ja Altin kuvat otti Sampsa,
kun kamerastani loppui akku!)
Otin Lappeenrannasta kotiin tulevan opiskelijan
kyytiin Kesälahden asemalta.
Enpä ollutkaan koskaan jalkautunut sille asemalle,
katsonut vain junan ikkunasta!

Altti-poika on saanut hyvän kodin!
Se on pian vuoden viettänyt nalle-elämää
metsäystäväni luona.
Onnenapila vieressä...

 Ihanan uunin kyljessä on hyvä istuskella.

Kesälahden vanhan kirkon kellotapuli vuodelta 1770.
Pikainen kulttuurikierros Kesälahden kirkolla.

Paanukatto on uusittu talkoovoimin.
Mikä kunnioitettava urotyö!
Säilyköön tuleville sukupolville.
Aivan ihana rakennus.

Kyltti kellotapulin seinässä kertoo,
että apuakin on urakkaan saatu.

Historian havinaa.

 Kesälahden sankarihaudan muistomerkki
"Kaatunut raja-aita" on
Heikki Häiväojan suunnittelema.

Nämä on aina niin vaikuttavia ja koskettavia
paikkoja. Kylmät väreet kulkee pitkin selkää
ja kyyneleet nousee silmiin...

Monessa suomalaisessa seurakunnassa on
Sankarihaudat ja muistomerkki.
Kannattaa käydä ja hetkeksi pysähtyä
muistamaan ja kunnioittamaan.

Isänmaan puolesta.