Kuusimetsän tunnelmia 3

Vielä tunnelmia keväisestä kuusikosta.
Metsässäkin maisemat muuttuu, kun alkaa viheriöimään.
Kaunista. Nautittavaa.
Joka päivälle annos metsävoimaa.
Sillä mennään kohti kesää.

Pieni puronen oli jäässä vielä huhtikuun alussa.
Nyt se jo norottelee alas ojaan.

Lainaan vähän näitä muurahaispolkuja.

Elänyt kauan sitten.

Kivinen pari sovussa vieretysten.

Metsäinen tie pellolle.

Kuusitukki.

Kivilohkareet jäävät ja pysyvät.

Kesällä on etsittävä omat polut,
etten tallaa muurahaisia hengiltä!

Minne matka neulasilla.

Metsän ökkömönkiäinen.

 Kohtalaisen suuri muurahaispesä.

Ihmistä korkeampi.
Alhaalta pesän halkaisija pari metriä.
Melekonen yhdyskunta!
Tätä ei ihan parissa vuodessa ole rakennettu.

Pienen pieni Konsta.
Muurahaiset olivat tässä vaiheessa vielä näkymättömissä.

 "Heikot sortuu elon tiellä,
jätkä senkun porskuttaa" -
sanoi isä aikoinaan hyvinkin usein!
Hyvä asenne!