Kotiutumisia ja avautuvia versoja

Poika on muuttanut kesäksi kotiin.
Mistä sille sitä tavaraa on oikein kertynyt?!
Äiti saa jatkuvasti kuulla kommentteja
romujen keräilystä...
No. Ehkä pojan omaisuus on ihan sitä luokkaa,
mitä opiskelija kämpässään perus- tarvitsee!
Pientä järjestelyä, että mahtuvat evakkoon.
Sänkypaikkahan pojalla on ollut täällä kotona
kaiken aikaa, mutta se muu irtaimisto!

Tämä pieni Dio-vintiö oli kivunnut
lampukkaan roikkumaan ja kiikkumaan.
Hyvin olivat nallet kaupungissa viihtyneet.
Mutta maaseudun rauha on silti parasta!

Joonatan- nalle oli uupunut tuuletuttuaan
ulkosalla koko päivän.
Just ja just jaksoi retkottaa pianon päällä,
nuottikasassa.
Ilmeisesti kuullut kyllikseen Mieslaulajien laulua,
kesä sujuisi vaikka ilmankin...

Metsät täynnä käenkaalia.

Katajainen kansa.

Kuusenkerkkäsiirappia!

Saniaisen syli.

Koivun siitepölystä olemme saaneet oiteita.
Jotkut allergisia, jotkut henkisiä...
Kun on ihan pakko pitää ikkunoita auki-,
(kun ovat menossa nämä kesän ensimmäiset,
toivottavasti ei viimeiset, helleviikot)
siitepöly leviää sisälle joka paikkaan.
Pitää vain pyyhkiä välillä pois,
keltainen kerros luonnon omaa.
Kai tämä kohta helpottaa.
Seuraavaksi pölyää kyllä männyt...

Kuusen karistamat.
Ylimääräiset.

Ukkosen uhkaa.
Ensin pienet pilvipallerot tiedustelemassa...

... sitten vyöryi itse isäntä.
Mutta kuluneen viikon ukkosrintamat kulkivat
meidän ohitse, molemmin puolin.
(Helepotuksen huokaus!)

Kuvaan ei saa kiinni sitä pilvien mustaa ja synkkää.
Kauniiltahan tuo vain näyttää...

 Ja ne tuomet.

Ovathan ne valkoinen kaunistus näin alkukesällä
siellä metsän reunassa...

Olkoot.
Ei niitä hävitettyäkään saa...

Kukkivat saskatoonit.