Kevättä Komperon kotiseutumuseolla

Komperon kotiseutumuseo on perustettu v. 1961.
Museoalue sijaitsee Siikakoskella, Taipaleenjoen
varrella, kauniissa niemessä veden ympäröimänä.
Museomiljöö on erittäin kaunis ja idyllinen.
Suosittelen tutustumista!
Museo on kesällä avoinna 19.6.-10.8. to-su klo 12-18.

Tässä savusaunassa on otettu monet löylyt.
Parhaimmillaan ne ovat olleet
niin ihanat kuin vain savusaunassa voi olla.
Joskus sauna oli niin tulinen,
että edes löylyjä ei voinut heitellä.
Se saunan lämmittämisen ajoitus
ei aivan osunut kohdilleen...
Yhden kerran kaikki lämmöt oli
jo saunottu, kun menimme saunaan.
Kiukaan palomuurista sai hiukan sihahduksia!
Naurettiin, että lämmitetäänkö
kiuaskiviä vesipadassa...
Se saunominen jäi erikoisesti mieleen!
Löylyjen välissä voi käydä uimassa Taipaleenjoessa,
joka virtaa muutaman metrin päässä savusaunasta.
Tässä joessa minäkin opin aikoinaan uimaan...
Virran mukana kohti rantaa,
sitten kiinni turpeesta.
Ja uudelleen.
Niin kauan, kunnes uiminen sujui.

Tämä savusauna näkyi Markku Pölösen ohjaamassa,
Veikko Huovisen kirjaan perustuvassa
elokuvassa "Koirankynnenleikkaaja".

Tulevana kesänä olisi tarkoitus
edes kertaalleen taas päästä saunomaan
ja nauttimaan tämän pienen saunan tunnelmasta.

Nuottakota,

... ja sen sammaleinen katto.

Yhdestä puusta veistetty ruuhi.
On siinä ollut puhdetöitä entivanhaan!

Katosta roikkuu kalastusvermeitä.

Kelluupi, kelluupi koho.

Konsta, vanha kalamies.

Mikähän se tämä olikaan...

Pahka ja pahkan varsi.

Savusaunan tervattu lautakatto.

Museon ylläpitäminen pienellä kylällä talkoolaisvoimin
on kunnioitettava saavutus.
Rakennuksia on kunnostettava vuosittain.
Talkoisiin osallistutaan aina mahdollisuuksien
ja voimien mukaan.
Keväisin järjestetään siivoustalkoot.
Kaikki rakennukset käydään läpi talven jäljiltä
ja piha-alueet haravoidaan ja siistitään.
Muutamana kesänä on järjestetty Juhannusjuhla,
joka on kerännyt monisatapäisen väen paikalle.
(Valitettavasti meidän perhe ei ole osallistunut
Juhannusjuhliin, kun suku-Juhannus kutsuu muualle.
Olen kyllä joskus leiponut pullat...)

Kaivonkansi vihertää.

Anna mie hetken huilaan!

Vasemmalla pikkuaitta, jossa on
maitotalouteen liittyvää esineistöä.
Punainen on navetta ja takana riihi.
Tämä kiemurainen koivu on houkutellut
pikkuväen kiipeilemään.

Pyöräytänkö?

Katse menneisyyteen.

Luhtiaitat.

Savutupa on museon ensimmäinen rakennus.

Maasepän paja.
Kilkati- kalkati..

Kesäksi museolle palkataan nuoria esittelijöiksi.
Meidänkin nuoret ovat yhtä lukuunottamatta saaneet
olla oman kylän museolla kesätöissä.
Heille on kertynyt pikkuhiljaa tietoa museon esineistä,
kun lapsesta saakka on kesäisin käyty kiertämässä
museon rakennukset.
Tietoa on ollut jopa niin, että nuori on joutunut
oikaisemaan koululaisryhmää vetänyttä opettajaansa
väärästä tiedosta.
Ei, se ei ole riihi, se on aitta...
Joskus opettajankin täytyy nöyrtyä viisaamman edessä!