Juhannusruusu. |
kun luonto herää elämään.
Kaikkialle puskee väriä ja vihreyttä, kukkaa ja silmua.
Sormen pituiset narssissit. |
ja vaalia tätä meidän yhteistä luontoamme.
Näkisivät luonnon haavoittuvuuden.
Kunpa jokainen tekisi sen pienen oman osansa
yhteisen hyvän eteen.
Kunpa jokainen ihminen täällä Suomen maassa
olisi roskaamatta yhteistä luontoamme!!!
Tarvitsisi ainoastaan jättää heittämättä se roska maahan.
Saskatoon. |
roskien keruussa maantien varresta.
Viime keväänä siivosimme myös yhdessä saman matkan.
Sitä ennen patistelin aina jonkun nuoristamme kaveriksi.
Meidän risteyksestä reilu pysäkinväli suuntaansa,
roskat säkkeihin.
Paskahommaa. Likaista. Pölyistä. Saastaa. Yäk.
Mutta onhan urakan jälkeen hyvä mieli hetken.
Vaatteet pesuun ja saunaan!
Ja valitettavasti ei mene montakaan päivää,
kun roskat taas lentävät...
Joskus aikoinaan kyläyhdistys järjesti laajemmat
tienvarsi- siivoustalkoot,
mutta nyt ne ovat meidän kylällä jääneet.
Muutama ihminen keräilee roskat tietyiltä paikoilta.
Raparperisoppaa. |
Ihmisten välinpitämättömyys.
Auton ikkunasta vain ulos kaikki,
mikä roskaksi muuttuu.
Kätevää. Poissa silmistä. Pysyy auto "siistinä".
Sikakin on siistinpi kuin ihminen.
Sika paskoo yhteen paikkaan
ja makaa puhtailla pahnoilla...
Syreeni. |
liki kolmen tunnin siivousta,
kun miespyöräilijä polki ohitsemme.
Hän huikkasi meille, että kiitos, teette hienoa työtä!
Se tuntui tosi hyvältä.
Ajattelimme, että jos ohi ajavilla autoilijoilla
olisi edes hitusen järkeä päässä,
ja omatunto kolkuttaisi, kun näkee ihmiset
roskankeruussa tien varressa.
Ja jättäisivät viskaamatta ne roskat.
Perunanarssissi. |
että yhtään roskaa ei maahan heitetä.
(Se on perusopetus, en koe kulkevani sen takia
sädekehä pään päällä...)
Saman opetuksen saivat aikoinaan lasten kaverit
meillä ollessaan, jos sattuivat heittämään roskan.
Eräs oli kotona sanonut äidilleen,
että Päivikki käski ottaa viskaamani roskan maasta...
Myös aikuiset ihmiset, ne pahimmat roskaajat
saavat miulta saarnaryöpyn,
kun satun huomaamaan roskaamisen-,
olipa se tupakantumppi tai muu kuulumaton.
Ja jos katse voisi tappaa,
mie olisin jo monta kertaa kuollut!
Huomautettuani roskaavalle ihmiselle, että
pidä Suomi siistinä...
Roskapoliisi... Inhottava ihminen olen.
Kauppaan mennessäni kumarrun nostamaan
roskan roskikseen. Ihan uhallani.
Nuoriso katsoo, että hullu akka.
Se joka roskan heittää,
se hyväksyy samalla ympäristön roskaamisen.
Koivut näin pitkällä 9.5. |
Ne meidän keräämät roskasäkit
odottavat nyt noutajaa pysäkeillä.
Lähetin tekstiviestin Destian
asiaa hoitavalle henkilölle.
Odotan, häviävätkö säkit.
Sitten soitan, elleivät häviä
ja linnut alkavat hajoittaa säkkejä...
Riihi. Ja sen salaperäinen tulevaisuus? |
keränneet roskat maantien varresta,
aloitin soitella ja etsiä henkilöä,
joka vastaisi roskasäkkien hakemisesta.
Järjestelmä oli monimutkaistunut.
Aiemmin sai soittaa Viinijärven tielaitoksen
pojille, että hakekaa roskasäkit.
Nyt oli kaikki muuttunut.
Yksi hoitaa jonkun kohdan,
toinen taho toisen, kolmas...
Kukaan ei tiennyt, kenelle roskien hakeminen kuuluu.
Sain soittaa useammankin puhelun,
ennenkuin asia selvisi.
Ei sitä tuntunut hoitavan tieliikennelaitos,
ei Ely-keskus, ei mikään Destia.
Olikohan se Ely- keskuksen tyyppi sitten,
kun tämän tyhmän asiani jälleen selostin-,
ja hän loihe lausumahan, että ei niitä
roskia saa omin päin mennä keräämään!
Mie ratkesin! - - -
Tuli vähän sanailtua, että anteeks mitä?
Että kukakohan ne roskat sieltä kerää, ellei me ite.
Että eipä ole tähän päivään mennessä näkynyt ketään.
Änkytti jotain sieltä, että jos jotain sattuu...
Mie sanoin, että ei siellä raviojassa kyllä mitään satu.
Että kyllä ne on nyt kerätty-
ja kerätään taas ensi keväänä.
Jostain Oulusta sitten viimeiseen puheluun vastattiin.
Kas, valtakunnallinen numero oli se,-
ystävällinen, lupsakka mies jopa kiitteli tehdystä työstä
ja lupasi välittää roskanhakijoille tiedon.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Olipahan episodi.
Olkaa hyvä. Destia. Tai tieliikennelaitos. Tai Ely- keskus.
Tai te roskaajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti