Tyttären Toivo

WAU!
Elämässä on siis toivoa!
Ja ilman toivoa ei ole elämää.
Elämä on itse toivo.

Tyttärellä on ollut keskentekoinen nalle.
Jo yli neljä vuotta...
Sattuneista ja erinäisistä syistä
nalleparka jäi aikoinaan keskentekoiseksi.
Tämä nalle on tyttären kolmas,
ihan itsensä valmistama nalle.
Kummitäti ja ystävä ovat saaneet
häneltä omat nallet.

Nalle istua napotti tyytyväisen oloisena
täällä meillä muitten nallejen seurassa.
Valmiin näköisenä aivan...

Mutta jos nallea tutki vähän tarkemmin,
huomasi, että sen korvat oli kiinnitetty vain
nuppineuloilla.
Silmät oli tökätty paikoilleen, mutta ne oli
kiinnittämättä päähän.
Ja vartalo oli vailla vähän lisää täytettä;
selästä siis vielä avoinna.
Nallen kohtalona oli vain odottaa.
Lopullista valmistumista!

Kissansa Toffee seurasi jalkojen juuressa,
että mitteekä se emäntä oikein siinä raataa.

Tytär sai siis inspiraation,
että nyt keskeneräiset työt pois alta!
Ja nallesta alkoi tulla täysin valmis.
Mie seurasin mielenkiinnolla,
että kylläpäs syntyy jälkeä,
kun sille päälle sattuu!
(Pitääkin kysyä alihankintatöihin
tytärtä tuonne miun nalle-talliin!!)

En saanut muuta, kuin neuvoa vain, -
tytär halusi tehdä kaiken ihan ite.
Tässä nalle vaihtaa valmistumiskokemuksia
Knuutin kanssa...

Tytär oli keksinyt nallelle nimen.
Se on Toivo.
Koska elämässä on oltava toivoa.
Toivo on hyvä nimi tälle nallelle.
Tässä elämän vaiheessa!
Voi, että Toivo oli onnellinen,
kun se lopultakin tuli ihan valmiiksi!
Ja että se sai jäädä tyttären omaksi!
Se sai sisälleen pienen lapun,
johon tytär kirjoitti -,
mitäpä sitten kirjoittikaan!
Ihan samalla tavalla kuin miekin teen!
Nallen nimi, syntymäaika, tekijä, -
ja sitten jotain tarinaa juuri sille nallelle
tai siitä nallesta!

Tässähän mie nyt sitte olen!
Ihan valmiina ja tasavertaisena nallena
toisten kanssa.
Muisto, Joonatan, Konsta, Eevert, Toivo ja Knuuti.

Iloinen nalle!
Se pääsi lähtemään tyttären mukana Jyväskylään.
Siellä sitä odotti tyttären oma Ilari- nalle.
Sekin on valkoinen, miun aikoinaan tekemä.

Onpa niillä nyt mukava elämä edessä.
Yhdessä.
Ystävykset!
Toivolla on hyvä olla!
Ihana olo miullakin... vierestä seuraajalla.
Jokaisella on ne omat polkunsa elämässä,
mitkä on kuljettava.
Vain sillä tavalla meistä tulee semmoisia,
kuin olemme...

Lähtöhalauksia!

Toinenkin keskeneräinen työ valmistui;
opiskeluun liittyvä virkattu vessapaperiteline.
Lahjoitin vanhan ja antiikkisen TAPIN
telineen kannattimeksi.
Ennakkoperintöä...
Niin, mikäkö on tappi?
Tappi on tappi, tai nalikka, pulikka ja mitä niitä oli?
Ne, jotka ovat laittaneet heinää seipäälle,
eli seivästäneet;
tietänevät, mikä tappi on!

Äiti sen sijaan pääsi korjaamaan
tyttären hameen helman!
Hame oli kirppiksellä maksanut
seitsemänkymmentä senttiä...
Ja niin mieluisa kesähame.
Harmikseen helma oli jäänyt
polkupyörän pinnojen väliin
sillä seurauksella, että helmassa oli
ruma rivi reikiä...
Työtallista kortintekotarvikkeista
kaivettiin sopivaa pitsiä.
Ja niin hameenhelmaa koristaa nyt
reikien sijaan reikäinen pitsi!

Menoksi!
Hyvää matkaa, tyttöpieni!
Pidä aina elämässä Toivo mukana!